Spotify maksaa artisteille saman kuin kilpailijatkin
Yksi netin sisukkaimmista urbaaneista legendoista - tai oikeastaan valheista tai väärinymmärryksistä - on "fakta", jonka mukaan muut musiikin suoratoistopalvelut maksaisivat merkittävästi enemmän rahaa artisteille kuin Spotify.
Hyvin yleisesti tätä väitettä kytketään amerikkalaiseen Tidaliin, jonka kerrotaan maksavan jopa kolme kertaa suurempia korvauksia artisteille kuin Spotify. Joidenkin suomalaistenkin medioiden mukaan Tidalin tuloutus on jopa kymmenen kertaa suurempi kuin Spotifyn.
Väite on yksiselitteisesti väärin.
Ja samalla "totta". Mutta ollakseen "totta", täytyy ymmärtää asiat lastentarha-tasoisella logiikalla ajateltuna päin seiniä.
Tulojen jakauma on kaikilla palveluilla sama
Musiikkipalvelut ovat kaikki yrityksiä, joten ne eivät jaa aivan kaikkia yksityiskohtia julkisuuteen. Lisäksi sopimukset suoratoistopalveluiden ja levy-yhtiöiden välillä ovat yleensä salaisia, joten niihin ei pysty pureutumaan sen tarkemmin.
Mutta on yleisesti hyväksytty fakta, että kaikki musiikin suoratoistopalvelut käyttävät noin 70/30 -jakoa tulojen jaossa. Eli musiikkipalvelu maksaa saamastaan rahasta 70 prosenttia levyteollisuudelle ja pitää itsellään 30 prosenttia. Tätä ennen tilausmaksuista on tietysti kuitattu mm. arvonlisäverot valtiolle.
Suoratoistopalvelulle itselleen jäävällä 30 prosentin osuudella sitten ylläpidetään ja kehitetään varsinaista palvelua, markkinoidaan sitä, ostetaan palvelinkapasiteettia, maksetaan työntekijöiden palkat ja sen sellaista.
Vaikka 30 prosentin siivu voi kuulostaa kovalta, se ei ole kovinkaan paljoa. Spotify teki vuonna 2024 historiansa ensimmäisen voitollisen vuoden - eli yhtiö on polttanut sijoittajiensa rahaa 18 vuoden ajan, eli sen omat kulut ovat olleet 18 vuoden ajan suuremmat kuin mitä tuolla 30 prosentin siivulla on voitu kattaa.
Spotifyn "ongelma"? Ilmaiskuuntelijat
"Mutta nettihän on täynnä hienoja infografiikoita, joissa näytetään, miten Tidal maksaa kuunnellusta biisistä kolme kertaa enemmän kuin Spotify...?!"
Kyllä. Tidal ja monet muut musiikkipalvelut ihan oikean oikeasti maksavatkin keskimäärin enemmän levy-yhtiölle yhtä biisin kuuntelua kuin Spotify.
Mutta siihen on kaksi syytä.
Tärkein syy eroon ovat ilmaiskuuntelijat.
Spotifyn tuoreimman tulosjulkistuksen mukaan yhtiöllä on 252 miljoonaa maksavaa asiakasta - mutta samaan aikaan Spotifylla on myös 402 miljoonaa ilmaiskuuntelijaa.
Ilmaiskuuntelijat "maksavat" kuuntelustaan mainoksia kuuntelemalla ja sillä, että Spotifyn ilmaisversio on äärimmäisen rajoitettu toiminnoiltaan maksulliseen versioon verrattuna.
Kolmen kuukauden aikana, Q3/2024 vuosineljänneksellä, 252 miljoonaa Spotifyn maksavaa asiakasta toivat yhtiön kirstuun 3,5 miljardia euroa. Samaan aikaan reilusti suurempi määrä ilmaisversion käyttäjiä toi mainosten myötä rahaa sisään vain 472 miljoonaa euroa.
Eli maksavat asiakkaat ovat noin 10 kertaa arvokkaampia Spotifylle kuin mainosrahoitteista versiota käyttävät asiakkaat.
Ja tässä on juurikin se suurin harha: esimerkiksi Tidalilla ei ole lainkaan ilmaisversiota, joten Tidal maksaa 70% siivun kuukausimaksua maksavista asiakkaistaan. Spotify taas maksaa 70% siivun kuukausimaksua maksavista asiakkaistaan ja 70% siivun mainoksista saamastaan rahasta.
Tämän vuoksi yksinkertainen, kaiken yhteen niputtava "per kuunneltu biisi" -laskukaava on luonnollisesti Tidalin puolella, koska Spotifyn kuuntelumäärät sisältävät sekä maksavien asiakkaiden etät ilmaisasiakkaiden kuuntelumäärät.
Ilmaiskäyttäjät ovat sekä Spotifyn että artistien kannalta varsin huonoja rahanlähteitä.
Toinen "ongelma"? Maantiede
Toinen iso tekijä, joka vinouttaa Spotifyn lukuja, on maantiede.
Tidal, Apple Music ja muut pienemmät kilpailijat ovat merkittäviä lähinnä vauraissa länsimaissa. Spotify taas toimii globaalisti.
Spotifyn kuukausihinta on hyvin eri tasolla eri maissa.
Vuoden 2024 syksyllä Android Authority teki aiheesta selvityksen, joka avaa eroa varsin brutaalisti.
Halvimmillaan Spotify Premium eli kuukausimaksullinen Spotifyn tilaus maksaa vain 54 senttiä kuukaudessa - Nigeriassa. Kalleimmillaan tilaus taas maksaa yli 16 euroa - Sveitsissä.
Ja kun muistamme, että palvelut jakavat 70 prosenttia tuloistaan levyteollisuuden kanssa, pystytään päättelemään että 70 prosenttia sveitsiläisen tilaajan kuukausimaksusta on noin 30x enemmän kuin nigerialaisen tilaajan kuukausimaksusta.
Eli palveluilla ei ole mitään kiinteää, koko maailmaa kattavaa "per biisi"-hinnastoa, vaan tulot jaetaan niin, että otetaan yhdestä maasta saadut kaikki tulot - ja siitä 70% menee levyteollisuudelle. Tulot voivat koostua mainostuloista tai kuukausimaksuista.
Esimerkkien kautta ymmärrykseen
Artisti A tekee biisin, joka kerää 10 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa.
Artisti B tekee toisen biisin, joka sekin kerää 10 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa.
Mutta...
Artistin A kaikki kuuntelut tulevat kuukausimaksua maksavilta sveitsiläisiltä kuuntelijoilta. Ja samaan aikaan artistin B kaikki kuuntelut tulevat mainosrahoitteista, ilmaista Spotifya käyttäviltä nigerialaisilta.
Tulojen jakauma olisi todennäköisesti sellainen, että artisti A tienaisi biisillään 100-kertaisesti sen, mitä artisti B tienasi.
Reilumpi vertailu Tidal vs Spotify
Reilua olisi verrata asiaa näin:
Jos sinä, suomalaisena kuluttajana maksat 10 euroa kuukaudessa Spotifysta ja 10 euroa kuukaudessa Tidalista, niin kumman kautta levyteollisuus saa enemmän rahaa?
Tähän todennäköisin vastaus on, että molemmat palvelut maksaisivat levy-yhtiölle täsmälleen saman siivun ja saman summan, eli noin 70% kuukausimaksustasi (arvonlisäverojen jälkeen).
Ilmaiskäyttäjät ovat siis paha, miksi ilmaiskäyttö sallitaan..?
Ilmaiskäyttäjät ovat tavallaan huonoa bisnestä sekä Spotifylle että levyteollisuudelle. Mutta toisaalta ilmaiskäytön vaihtoehto ei todennäköisesti ole maksullinen versio, vaan piratismi.
Ennen Spotifyn tuloa, musiikkipiratismi oli oikea ja laajamittainen ilmiö. Nykyisin se on lähinnä marginaali-ilmiö.
Totuttamalla ilmaiskäyttäjätkin Spotifyn käyttäjiksi, ajatus on, että heistä tulee edes jonkin verran rahaa musiikkiteollisuudelle. Lisäksi samalla he oppivat käyttämään suoratoistopalveluita - ja ehkäpä siirtyvät maksaviksi asiakkaiksi jonain päivänä.
Spotifylla on ongelmansa - ja puolensa
Spotifylla on toki omat ongelmansa. Sen vuosia sitten solmima lihava podcast-sopimus Joe Roganin kanssa suututti monet tilaajat, jotka herran mielipiteistä eivät juurikaan välitä.
Toisaalta Spotify on ruotsalainen yhtiö, joka maksaa veronsa Euroopan Unioniin. Näinä vaikeina ulkopolitiikan aikoina sekin on monelle yksi tekijä päätöksiä puntaroitaessa.
Ison metelin aiheutti myös Spotifyn päätös lopettaa maksamasta kappaleista, joita on toistettu alle tuhat kertaa vuodessa.
Aiheesta syntyi hieman liioiteltukin kohu, sillä alle tuhannen toistokerran biisien korvaussumma olisi korkeintaan muutamia euroja kappaletta kohden. Spotifyn itsensä mukaan nekin muutamat eurot menisivät levy-yhtiöille, mutta ne katoaisivat käsittelykuluina biisiä kohden. Summista kertyi kaikkiaan n. 40 miljoonaa euroa vuodessa, joka nyt jaetaan yli 1000 kuuntelukertaa keränneiden biisien kesken.
"Mutta artistit eivät elä näillä korvauksilla..!!"
Suoratoistopalveluiden ja levy-yhtiöiden rahanjaon sopimukset ovat suhteellisen hyvin tunnettuja. Mutta se, kuinka ison siivun levy-yhtiö pitää korvauksista itsellään, ennen artistille tuloutusta, onkin sitten salatiedettä.
Kuluttajat käyttävät nykyisin enemmän rahaa musiikkiin kuin koskaan aiemmin - jopa enemmän kuin CD-levyn kultaisina vuosina.
Raha päätyy oikeastikin levyteollisuudelle. Mutta se, miten levyteollisuus jakaa rahavirrat itsensä ja artistien välillä, on todennäköisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana radikaalistikin - eli levyteollisuus pitää itsellään CD-aikakautta isomman siivun.
Tähän ongelmaan ei auta Spotifyn syyttely, joka maksaa leijonanosa kaikesta rahastaan eteenpäin.
Oikea valituksen kohde ovat levy-yhtiöt.
Mutta musiikkiteollisuuden "ongelma" on sen houkuttelevuus. Jokaista sopimuksesta kieltäytyvää artistia kohti löytyy aina kymmenen sellaista artistia, jotka ovat valmis pistämään nimensä levy-yhtiön sopimukseen lukematta sitä ensin.
Jos lempiartistia haluaa tukea, Spotifyn vaihtaminen toiseen suoratoistopalveluun ei auta yhtään mitään. Osta sen sijaan bändin fanituotteita, käy keikoilla ja osta bändin vinyylilevyjä, vaikka kaappiin pölyttymään.
2 KOMMENTTIA
Esa_H1/2
Näen maksuosuuden olevan palvelun ja levy-yhtiöiden välinen asia. Noudatan tavallaan viimeisessä kappaleessa mainittua tapaa ostamalla nykyäänkin verkosta suoralla ostolla mp3-äänitteitä.
Suoratoistopalveluiden tiedoissa tai vertailuissa ei yleensä kerrota tulonjaon periaatetta. En missään nimessä maksaisi pro rata-mallia käyttävälle palvelulle, jossa jako tapahtuu kaikkien kuunteluiden suhteessa. Saattaisin harkita tilausta palvelulta, jonka tietäisin varmasti tulouttavan osuuden maksustani vain kuuntelemilleni äänitteille (user centric).
Lingonperry2/2
Jep, hyvä pointti! Tulonjaon periaatteet on just se asia, joka tulisi mietityttää suoratoistopalveluissa. Useimmat isot palvelut käyttää juuri tätä pro rata -mallia, missä kaikki kuuntelut menee yhteen pottiin ja jaetaan sen perusteella. Se ei välttämättä oo reilu pienemmille artisteille, koska käytännössä isojen nimien suosio vie suurimman osan tuloista.
Meillä Lingonperryssä tää on tehty toisin. Meillä käytössä on User Centric Royalty -malli, mikä tarkoittaa, että neljäsosa maksustasi menee suoraan niille artisteille, joita oikeesti kuuntelet. Eli jos haluat varmistaa, että rahasi tukee just niitä tekijöitä, joita fiilistelet, niin tää malli toimii paremmin.
Eli jos suoratoistopalvelun valinnassa tärkeetä on se, mihin sun maksut oikeesti menee, niin kannattaa kurkata Lingonperry. Palvelua kehitetään juuri yhteistyössä artistien ja fanien kanssa. Aidosti artistin asialla, aina
Haluatko kommentoida tätä artikkelia?
Kirjaudu sisään tai Luo uusi käyttäjätunnus.