MPEG-1
MPEG-1 on ääni- ja videopakkausstandardi (ISO-11172), jonka kehitti MPEG-ryhmä 1990-luvun alussa. Virallisen määritelmän mukaan MPEG-1 on liikkuvan kuvan ja siihen liittyvän äänen koodausmenetelmä digitaalisille tallenteille. Standardi voidaan jakaa pääpiirteittäin kolmeen osaan: järjestelmä, video ja ääni.
MPEG-1:n videokoodaus käyttää kiinteää bittivirtaa (CBR), ja videon maksimi bittivirta on 1,1519 Mbit/s (megabittiä sekunnissa) lomittelemattomana. Laadullisesti kuva vastaa VHS-videokuvan tasoa. VideoCD:t käyttävät MPEG-1-videopakkausta.
Äänen pakkaukseen standardissa määritetään kolme eri "kerrosta", jotka määräytyvät käytetyn pakkausalgoritmin monimutkaisuuden mukaan. Tunnetuin näistä kerroksista on MPEG-1 Audio Layer III, joka tunnetaan paremmin nimellä MP3. Muut kerrokset ovat vastaavasti MP1 ja MP2.
MPEG-1:n pakkausmenetelmä perustuu siihen, että videosta karsitaan pois ihmisen näkö- ja kuuloaistilta havaitsematta jääviä osia. Videopakkaus hyödyntää peräkkäisten ruutujen sisältämää päällekkäistä dataa ja päivittää vain muuttuneiden pikseleiden tiedot. Äänenpakkauksessa hyödynnetään psykoakustiikkaa.
