Jon Bon Jovi syyttää Steve Jobsia musabisneksen kuolemasta
Kun musiikin myynti lähti 2000-luvun alussa laskuun, syyttivät musiikkiteollisuuden edustajat tästä usein piratismia. Miljoonia levyjä myyneen Jon Bon Jovin mukaan syy on kuitenkin Steve Jobsissa, joka tappoi iTunesin avulla musiikin maagisuuden.
Asia tuli ilmi, kun Jon Bon Jovina tunnettu John Francis Bongiovi, Jr. kertoi mietteitään muutama päivä sitten lehdistölle. Hänen mukaansa levyjen ostamiseen ja kuunteluun liittyvä maaginen elämys on nykyään poissa, koska iTunesin tapaiset latauspalvelut eivät tarjoa enää samanlaista tunteiden kirjoa kuin fyysisten levyjen hankinta.
Jon Bon Jovin mukaan nykynuoret eivät enää osta levyjä kansitaiteen luoman illuusion perusteella, eivätkä he enää kuuntele levyjään silmät suljettuina nauttien niiden tarjoamasta maailmasta. Koska nykynuoret eivät koe näitä hienoja elämyksiä musiikin kanssa, eivät he myöskään osta levyjä aiempien sukupolvien tavoin, jonka vuoksi levyjen myyntiluvut ovat heikentyneet.
Levymyyntien heikkeneminen ei kuitenkaan tuo taloudellisia ongelmia Jon Bon Joville, sillä hän oli viime vuonna Yhdysvaltojen tuottoisin keikkailija.
26 KOMMENTTIA
arcanix1/26
Varmasti ottaa päähän, varsinkin bändinä jolla on aina 1 samalta kuulostava hittibiisi per levy, ja nyt kuluttajat voivat ostaa pelkästään sen yhden kappaleen.
mjk2/26
Voi voi....Bon.
tertsiiii (vahvistamaton)3/26
ja omena pojat heti puolustamassa jumalaansa....
tertsiiii (vahvistamaton)4/26
ja omenapojat heti puolustamassa jumalaansa....
readyEddy5/26
Bono on näköjään Zune-miehiä.
tonttila6/26
Nykynuoret sitä, nykynuoret tätä. Maailma muuttuu, Jon Bon Jovin tukka ei.
miketso7/26
Kyllä sitä muistaa itsekkin ajan kun levyjä osti fyysisenä kopiona kaupasta ja käytti aikaa niiden kuunteluun. Nykyään on yleistynyt se, että montaa asiaa tehdään yhtä aikaa, kuten katsotaan televisiota ja selaillaan nettiä. Samalla tavalla on käynyt myös musiikille, ettei sitä aikaa jakseta kuluttaa pelkästään sen kuunteluun vaan samalla pitää tehdä kaikkea muutakin. Ei kyse ollut koskaan mistään maagisuudesta, ennen vain oli enemmän aikaa musiikin kuunteluun ja vähemmän vaihtoehtoista tekemistä.
dRD8/26
Mitähän herra Bongiovi tuumii, kun Spotify vihdoin laskeutuu Ameriikan ihmemaahan suurten massojen käyttöön ja musasta tulee lopullisesti esim. hanaveteen verrattavissa oleva kulutushyödyke, jolloin edes sitä yhtä biisiä ei enää erikseen osteta :-)
Kaakatus9/26
Itse en oikeastaan koskaan ole ostanut levyjä kansitaiteen perusteella ja hyvin harvoin myöskään etukäteen kuuntelematta. Kuitenkin tänäänkin tarkoitus suunnata töiden jälkeen levykauppax:ään ja ostaa taas monia levyjä, joita on tullut fiilisteltyä aikana, kun levyjä ei oikeastaan ollut varaa ostaa. Levyjen kanssa kotiin ja olkkariin, levy CD-soittimeen ja muut laitteet pois häiritsemästä. Kaukosäädinkin on soittimesta hukkunut, eli keskittyminen on taattu, kun ei tule räplättyä mitään ylimääräistä.
ArttuH5N110/26
Samaa tässä itsekin pohdin.
wipe200011/26
Onhan Bonjovi tavallaan oikeassa, musiikin varastoinnin ja latauksen helppous on tosiaan poistanut sen "maagisuuden" tunteen, minkää vielä 90-luvulla levyn hankkimisella sai. Mutta kyllä se taikuus katosi jo paljon ennen kuin iTunesista oltiin kuultukaan, heti mp3-pakkauksen yleistyttyä. Siinä vaiheessa kaverilta ei enää kopioitu yhtä levyä, vaan koko levyvarasto kerralla. Ja pian sitten tulikin Napster ja muu p2p-tekniikka, joka räjäytti ilmaisen (siihen aikaan Suomessa vielä ihan laillisenkin) nettilatailun.
Bluejack12/26
Pistäkääs ja nähkääs se vaiva jos laadukas setti himassa jotta pistätte vinyylin soimaan ette voi edes verrata soundeja cd-julkaisuun totta se vaan on .
_kooma_13/26
Tuli tuossa viimekesänä kaivettua naftaliinista vanha fisherin stereo setti (dekki, vahvistin, erillinen viritin sekä levari), levarista oli, kuten olin muistanutkin, neula mennyt jo aikoja sitten. Sain kuin sainkin hankittua siihen uuden neulan, paikallisesta hifi liikkeestä (Audio Pori).
Sitten selailin porukoiden luota läjän vanhempia vinyyleitä, niin omia vanhoja kuin siskonkin, kaikkea ramonesista, gunnareista aina slayeriin ja metallicaan sekä iron maideniin.
Nyt on tullut tavaksi ostaa vinyyli tai kaksi per kuukausi. Aivan oma juttunsa kuin kuunnella ämppäreitä koneelta, joka tosin toimii hienosti koti bileissä kun ei koko aikaa tarvitse vaihtaa vinyyli kiekkoa. Mutta sitten kun yksikseen kuuntelee (soffalle, silmät kiinni ja omiin ajatuksiin musiikin kera) niin kyllä vinyylit pesee 100-0 nykyiset mp3:set, varsinkin 196bps ja sitä alemmilla näytteen otoilla.
Soundikin on aivan erilainen.
Mitä tulee kansi taiteeseen, niin on kyllä hienoa vaikka ei muutakuin lueskella lyriikoita musiikkia kuunnellessa, ja samalla kehitettyä vaikkapa kielitaitoaan :)
Mutta kehitys kulkee, enkä jarruttele sitä kyllä laisinkaan tai halua edes. Pidän molemmista tavoista kuunnella musiikkia, mutta koneelta/mp3:sia kuunnellessa musiikista tulee kuitenkin enemmän tausta musiikkia, hieman kuin radio mutta ilman väli spiikkejä.
Tosin voihan tietokoneen/sterkat laittaa myös taustalle soimaan, mutta silti se on eri asia kuin vinyylien kanssa.
Mielestäni kansitaide idea menetettiin siinä vaiheessa kun siirryttiin kunnolla CD:isiin.
tonttila14/26
Täytyy kyllä muistella lämmöllä kun pentuna sai joululahjaksi Iron Maidenin Number of the beast c-kasetin. Ja ne laitteet millä sitäkin tuli kuunneltua. Kyllä oli vaikuttavamman kuuloista ku nykyään noin vain latailet levyn kaikki mulle heti nyt meiningillä. Ja kansitaidetta tuli paljon ihailtua serkkutytön lp-levyistä. Mm. hurjia twisted sisterin levyjä.. Eikä tarvinnut käyttää aikaa muuhun kuin levyn kuuntelemiseen. Nintendon 8 bittinen ei häirinnyt vapaa aikaa vielä muutamaan vuoteen..
Olenpas vanha :)
DaIle15/26
Täyttä asiaa! :) Mielestäni Jovi puhuu asiaa myös. Muusiikin tekijöille kuuluu se/ne ansio(t) niistä mitä ovat tehneet, tavalla tai toisella. Eri asia sitten nyky "teinimusiikkihumppa" ei kyllä ansaitsekkaan julkaisua kuin MP3:na jos sitäkään, sen verran samaa "ripulikakkaeimitäänomaahummppaa" tulee tuutista että... Onneksi pari poikkeustakin (eri muusiikki tyylistä kuitenkin ;) ) löytyy välillä, mutta harmi että ne ei sitten saa ansaitsemaansa huomiota saati palkkaa...
jartar16/26
Aivan totta. Musiikki oli halutumpaa sillä sen saaminen oli huomattavasti vaikeampaa. Levyn todellakin joutui hakemaan kaupasta ja jos sitä ei tullutkaan lähikaupan valikoimiin niin saattoi olla edessä pitkä reissu suurempaan kaupunkiin yhden levyn takia. Radiosta kun kuulit jonkun hyvän biisin etkä kuullut esittäjää niin ei ollut juurikaan muita vaihtoehtoja kuin vahdata radiota kuullaksesi sen seuraavan kerran. Et voinut netistä googlettaa sitä jotta tietäisit heti vastauksen.
Telkkarista kun katsoi listaa niin toivoi että sen oman lempibändin musiikkivideo näytettäisiin. Ellei näkynyt niin melkein ainoa vaihtoehto oli odottaa seuraavaan viikkoon.
No en itse kaipaa noita aikoja mutta totta se on että musiikin arvostus on laskenut.
Totta. Kun katselee esim. vanhoja iron maidenin lp-levyjä niin huomaa miten paljon silloin panostettiin kansitaiteeseen. CD:n pieni koko murskasi kansitaiteen merkityksen.
Helppo noita on verrata ja omista mieltymyksistä on kiinni kummasta tykkää enemmän. Fakta on kuitenkin se että teknisesti cd voittaa ylivoimaisesti.
Deadagent17/26
Aivan näin, sinuhan se kuuluu määrittää kuka ansaitsee kuinkakin paljon rahaa tuotoksistaan ja kuka ei -.-
Ja tuo mitä Jovi hölisee maagisuudesta on kyllä täyttä sontaa, en voikkaan kertoa kuinka maagista on istua junassa/ bussissa ja katsella maisemia musiikki korvilla. Tietenkin tilanne tarvitseen tunnelman mukaisen kappaleen (esim ala-asteella kouluun mennessä: AC/DC - Highway to Hell) .
Kansitaiteen perusteella musiikin osto on myös erittäin huono tapa määrittää pidätkö musiikista vai et. Sama kun ostaisi TV:n Sarjanumeron perusteella. Sen lisäksi syy miksi latauspalvelut ovat yleistyneet on sen takia että jos haluat esim kuunnella yhtä kappaletta. Jos ostat levyn saat noin 19 muuta kappeletta joista et pidä välttämättä kuin siitä yhdestä kappaleesta joten olet juuri tuhlannut 20€ yhteen kappaleeseen. Sen sijaan iTunes latauksella ostat haluamasi biisin ja ehkä löydät joskus muuta mieleistäsi ja kokoat mieleisesi listan sopivaan hintaan.
Tietenkin onhan se fyysinenkin levy ihan mukava olla mutta mielummin sitä aina silti rippaa sen sitten koneelle ja sitä kautta iPodiin.
Voisinkin mainita parikin artistia joiden tuotoksista en koskaan olisi innostunut, ilman että olisin kuullut jostain muualta, sen sijaan että olisin toopena pyörinyt levykaupassa. Todellisuudessa en tietäisi mitään tämänhetken lempi musiikistani jos pyörisin levykaupassa kansikuvia katsellen, koska levykaupat koostuvat vain siitä mikä on suosittua. Mikä on ymmärettävää sillä hyllytila on rajoitettua eikä hyvin vähän myyviä levyjä kannata myydä kuin tilauksesta. Kyllä se vaan totta on että vaikka Applea voi kritisoida vaikka mistä, niin musiikkialan tappamisesta ei todellakaan. Se että asiat eivät ole kuin joskus ennen ei tarkoita että se olisi huonommin.
cpenter8318/26
Ja tästä syystä monet levyt ovat nykyään sellaista sillisalaattia mikä on periaatteessa "kokoelma" yksittäisiä kappaleita sen sijaan että olisi halua/kiinnostusta panosta kokonaisuuteen (johon kuuluu muusiikin lisäksi myös visuaalinen puoli).
Älä nyt sekoita markettien ja muiden vastaavien levyosastoja levykauppohin joissa nimenomaan on esillä paljonkin sellaista mitä esimerkiksi sieltä kovasti ihannoimasta iitu-nessistä ei välttämättä osaisi edes hakea ja kyllä edelleenkin levykaupoissa se kassalla notkuva hippi laittaa pyynnöstäsi soimaan sen levyn mitä olet pyöritellyt kädessäsi kunhan uskallat pyytää
Deadagent19/26
Deadagent20/26
Levykaupoista puhuinkin, nimeä yksikin levykauppa josta hyllystä löytyy Flashbulbbia, Venetian Snaresia tai videopeli soundtrackkejä. Viimeistä kategoriaa saattaa löytyä pari kolme erilaista jostain päin suomea. Mutta takaan että et saa kahta ensimmäistä kuin levykaupan kassalta tilaamalla (minkä jouduin tekemään tuon Venetian Snaresin kanssa btw).
jartar21/26
Ennen levy oli kokonaisuus johon kuului näyttävä kansitaide, musiikki ja sanat. Nykymalli poikkeaa tästä radikaalisti.
cpenter8322/26
Ai niin joo, no mutta kyllähän levykaupat sitten ovatkin ihan puosta jos kaksi muusikkoa jotka julkaisevat levynsä oman levymerkin alaisuudessa ja periaattessa hoitavat oman promootionkin eivät ole älynneet lähettää fyysisiä levyjä tänne Pohjolaan mutta ovat älynneet laittaa tuotantoaan myyntiin digitaalisessa muodossa. Kummankin kohdalla voi todeta että oma häpeä jos fyysisten levyjen myynti ei kiinnosta.
Deadagent23/26
Väärin taas, Venetian snaresin levyt julkaisee Planet µ ja Flashblublin julkaisee Alpharecords. Pieniä yhtiöitä kyllä, ja nuo kaksi olivat vain esimerkkejä. Itse en rupea nimeämään lisää mutta niitä kyllä takuuvarmana löytyy enemmänkin. Kannattaisi ottaa selvää ennenkun olettaa, etenkin kun se google on aika helppo työkalu.
mjk24/26
Juuri näin, itselläni on myös "vanha" Technics SL-1200 GLD soitin ja katselin juuri Kiss, Ac/Dc kansia ja kyllä ne hyviä ovat verrattuna cd:n vastaaviin. Ja äänenlaadusta sen verran cd on kliinisempi mutta jotenkin lp:ssä se on pehmeämpi...no itse pidän juuri lp-kirjastoa koska haluan ne hienot graafiset kannet no cd:tä löytyy myös. Poika taas viisveisaa niistä "koteloista ja pahviläpysköistä" kuten asian ilmaisi, mp3:a ne pitää olla :p heh olenkohan käymässä vanhaksi...pojalla on muuten juuri ipod ja itunes ja pitää sen ostamisen helpoutta hyvänä, tosin on raskas.
_kooma_25/26
Tuosta yksittäisten biisien latailusta ja muusta pitää kyllä sanoa vielä oma mielipiteeni.
Mielestäni nykyisellä tavalla jossa biisejä saakin ladattua kuunneltua yksittäin, ollaan menetetty ainakin isossa osassa levyjen kokonaisuus.
Eli kun aikoinani ostin esinmäisen oman lp:ni, (Iron Maiden : Fear Of The Dark) oli koko levy täynnä hyvää musiikkia. Samoin voisi sanoa vaikkapa vanhemmista Black Sabbathin, Uriah Heepin sekä esimerkiksi legendaarinen Metallican Black albumi, niin eipä sitä levyä sen yhden biisin takia yleensäkään ostettu. Sitä varten oli/ja edelleenkin on sinkut.
Sinkku maksoi sen 5-10 markkaa, mukana tuli se hitti biisi sekä vielä jokin harvinaisempi b-puolen setti (esim nyt vaikkapa cd:llä julkaistu Sonata Arctican ensimmäinen sinkku/levy julkaisu, Unopened, jossa tuli sekä Unopened sekä biisi Mary-Lou, joka sittemmin kyllä julkaistiin jollakin über kokoelmalla).
Tarkoitan tällä juuri sitä että musiikista, tai useista ainakin on tullut ns.kertakäyttö tavaraa, kertakäyttö kulttuurille. Kuunnellaan kuukausi pari diskossa jotain gagaa (ei sillä itsekkin viihdyn välillä eukon kanssa humppaamassa), sitten biisi unohtuu, tai siitä väsätään sata eri mixausta. Eräänä esimerkkinä nyt vaikkapa Linkin Park, parkki nyt ei ihan disko settiäkään ole, mutta hitti biisistä ollaan väännetty ties kuinka monta eri versiota, sama pianon pimputus siellä muistuttaa originaalista :)
Eipä esim Fear Of The Darkista kovin montaa eri versiota olla tehty (ellei nyt covereita lasketa tähän joukkoon).
Ei sillä että kaipaisin tuota Jartarinkin mainitsemaa viikon odotusta lista ohjelmasta, mutta joitakin juttuja kyllä. Oli pirun hienoa pistää kirjeellä toive biisiä radioon, ja toivoa josko se vaikkapa soitettaisiinkin.
Nuorempana tuli vieläpä lähetettyä mm. Mafian (nyk.YLEX) silloiselle toimittajalle (ilmeisesti nykyisin Radio Rock:ssa), Klaus Flamingille s.postia jossa kyselin tuntemattomaksi jääneen bändin nimeä kun parin biisin jälkeen olin myyty. Muistanpa vieläkin hetken erittäin hyvin. Vastaavaa hehkua ei tahdo syntyä nykyisin siitä että joku nyt sattuu linkittämään naamakirjaan jonkin kipaleen tuubista..
Mutta juu, tää nyt lähti aikas tavalla offariksi. Mitä tulee tuohon Jovin juttuun/sanomisiin, niin osittain se pitää paikkansa, mutta eipä heiltä (ainakaan omasta mielestäni) ole mitään kummoista tullutkaan sitten ensimmäisen levynsä.. Ja tuo kuten muutkin tässä mainitsemani asiat ovat vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni. Mikäli joku nyt vetäisee herneet sieraimiinsa, niin pyydän jo nyt syvästi anteeksi :)
cpenter8326/26
Ensinnäkin se on Alphabasic ja kyseisen lafkan perustaja ja omistaja on Benn "Flashblub" Jordan eli täysin hänen oma levy-yhtiönsä. Planet µ sen sijaan on useamman artistin yhteinen yritys kuten lähimpänä esimerkkinä Sakara Records Suomesta eli kyllä nuo kumpikin voidaan ihan omakustannekategoriaan laittaa. Ota selvää ennenkuin yrität alkaa pätemään.
TÄMÄN UUTISEN KOMMENTOINTI ON PÄÄTTYNYT