Linkkivero saapui Suomeen - Kopiosto ajoi uutiskeräimen sulkemaan ovensa

Vuosia sitten Euroopan Unionissa väännettiin kättä pitkään ja hartaasti EU:n tekijänoikeuslainsäädännön uudistuksesta.

Lopulta uusittu tekijänoikeuslainsäädäntö saatiin hyväksyttyä vuonna 2019 ja Direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla astui voimaan.

Tekijänoikeusdirektiivin uudistus oli monien kiistojen kohteena jo sitä valmistellessa ja tuolloin direktiivin pelättiin mm. kieltävän meemit sekä luovan EU:hun linkkiveron. Meemien kielto pohjautui siihen, että meemit ovat lähtökohtaisesti aina tekijänoikeuksilla suojatuista kuvista tehtyjä parodioita.

Meemikiellolta vältyttiin, sillä direktiivi tunnusti ensimmäistä kertaa koko EU:n alueella parodian - ja sen poikkeusluvan tekijänoikeuksiin.

Mutta linkkivero direktiiviin jäi, tarkalleen ottaen artiklan 15 mukaisena.

Linkkivero jätettiin direktiiviin hyvin tulkinnanvaraiseen muotoon ja jo direktiivin voimaantulon jälkeen ennakoitiin, että sen kansallinen tulkinta täytyy haastaa oikeusasteissa, jotta linkkiveron käytännön toteutuksen kannalta saadaan selville se, mitä direktiivi oikeasti tarkoittaa. Linkkiverosta toki karsittiin pahimmat valuviat, eli ainakin direktiivin laatijoiden ajatuksena oli, että jos tavallinen kuluttaja jakaa linkin verkossa, siitä ei peritä keneltäkään mitään maksua. Eli tahtotilana oli, että vaikkapa Facebookissa kavereille jaettu linkki ei aiheuttaisi kustannuksia Facebookille - tai linkin jakajalle.

Mutta muita ongelmia lakiin jäi.

Mikä ihmeen linkkivero?

Linkkivero on useissa maissa 2000-luvulla ilmaan heitelty ajatus siitä, että uutisia julkaisevat tahot - käytännössä uutissisivustot - kärsivät siitä, että niiden linkkejä levitetään verkossa.

Ajatus kulkee jotenkin niin, että kun vaikkapa Facebook tai Google näyttää verkon käyttäjälle linkin, joka johtaa vaikkapa Helsingin Sanomien uutiseen, Facebook tai Google tienaa siitä jotain. Ja ajatus on, että tuo linkki on jotenkin pois uutisen julkaisseelta taholta, eli esimerkissämme Helsingin Sanomilta.

Linkkivero on siis konsepti, jossa yrityksen, joka näyttää uutisartikkeliin johtavan linkin, pitäisi maksaa linkin näyttämisestä sille taholle, jonka sivuille linkki vie. Eli kun Facebookissa näkyy uutisartikkelin linkki, pitäisi Facebookin maksaa siitä kyseiselle uutissivustolle.

Logiikkahan on hieman outo, koska kyseessä on linkki eikä koko uutinen. Jos kuluttaja haluaa lukea otsikon mukaisen uutisen, täytyy hänen klikata kyseistä linkkiä ja näin ollen siirtyä kyseisen uutissivuston sivuille. Tällöin uutissivusto saa käynnistä itselleen mainostuloja.

Mutta linkkivero on silti ollut niin houkutteleva konsepti, että sitä on yritetty ajaa läpi useaan otteeseen.

Tiettävästi ensimmäisenä maana maailmassa linkkiveron otti käyttöön Espanja, vuonna 2015. Silloin Espanja vaati julkaisijoille rahaa, jos uutisesta näytetään muutakin kuin otsikko. Lain seurauksena Google sulki valtavan suositun Google News -palvelunsa, joka ohjasi miljoonia lukijoita uutissivustoille. Tämän seurauksena espanjalaisten uutissivustojen lukijamäärät romahtivat.

Tunnetuin esimerkki viime vuosilta nähtiin Kanadassa, jossa Kanada sääti vastaavan linkkiveron. Lain seurauksena Facebook poisti kaikki kanadalaiset uutissivustojen linkit palvelustaan, kokonaan. Hieman tämän jälkeen Kanadan hallitus alkoi anelemaan uutisten palauttamista Facebookiin, kun kansalaiset eivät saaneet enää tietoa maassa raivoavista metsäpaloista sosiaalisen median kautta.

Linkkivero tuli Suomeen

Suomi otti vuonna 2019 hyväksytyn tekijänoikeusdirektiivin osaksi omaa lainsäädäntöään vasta vuonna 2023. Suomi ehti saada EU:lta jo moitteet, kun direktiivin toteutuksessa kesti niin kauan.

Tuolloin direktiivin tuomisesta osaksi kotimaista lainsäädäntöä ei noussut isompaa meteliä, sillä muissakaan maissa direktiivi ei tuntunut aiheuttaneen ihmeemmin ongelmia. Ei, vaikka muut EU-maat olivat ehtineet ottaa sen käyttöön jo paria vuotta aiemmin.

Mutta... Kuvaan astuu Kopiosto.

Kopiosto on yksi kotimaisista tekijänoikeusjärjestöistä, joka edustaa tekijänoikeuksien omistajia, käytännössä kustantajia.

Kopiosto on päättänyt tulkita tekijänoikeusdirektiiviä hyvin leveällä pensselillä. Kuten todettua, linkkiveroa käsittelevä direktiivin artikla 15 on hyvin epämääräisesti kirjoitettu.

Kotimainen Kopiosto on ottanut yhteyttä yhteen kotimaiseen uutiskeräimeen, Uutiskeräin.fi:hin, joka on toiminut hyvin samalla tavalla kuin vaikkapa Ampparit tai AfterDawnin ylläpitämä HIGH.FI.

Eli Uutiskeräin on kerännnyt otsikoita kymmenistä kotimaisista uutislähteistä ja luonut niistä aikajärjestyksessä olevan otsikkolistan. Otsikkoa klikkaamalla käyttäjä on sitten siirtynyt kyseiselle uutissivustolle lukemaan otsikon mukaisen uutisartikkelin.

Mutta Kopiosto tulkitsee direktiiviä niin, että jo pelkän otsikon näyttäminen rikkoo uutissivuston tekijänoikeuksia ja siitä pitää maksaa.

Muissa maissa ongelmiin on päädytty siinä vaiheessa, kun uutissivuston uutisesta on näytetty lyhyt tiivistelmä tai vaikkapa uutiskuvan pieni versio (ns. thumbnail) otsikon vieressä. Mutta Kopioston kantana on, että pelkän otsikon näyttäminen uutissivustolta on jo riittävä syy sille, että siitä ilosta pitäisi maksaa.

Kopiosto perustelee vaatimustaan tekijänoikeuslain uudistuksen yhteydessä annetussa hallituksen esityksessä mainitun säännöskohtaisen perustelun kohdalla 50, josta ohessa olennaiset kohdat poimittuna:

Ehdotuksen mukaan poistettaisiin nykyinen 50 §:ssä oleva säännös sanomalehtitiedotuksen suojasta. Sen tilalla säädettäisiin kustantajan lähioikeussuojasta ja uusilla säännöksillä pantaisiin täytäntöön direktiivin 15 artikla, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa sanoma- ja aikakauslehtien oikeudellista suojaa. Direktiivin 55 johdantokappaleen mukaan on tarpeen tunnustaa kustantajien organisaatio- ja rahoituspanos lehtijulkaisujen tuottamisessa ja edistää sitä edelleen. Kyseessä on siten Euroopan unionin tasoisena harmonisoitu uusi lähioikeudellinen suojamuoto lehtikustantajille.

Direktiivin 54 johdantokappaleen mukaan suojamuodon tarkoituksena on antaa lehtikustantajille suojaa uudelleenkäyttöä vastaan mediaseuranta- ja uutiskoostepalveluissa, joille lehtijulkaisujen uudelleenkäyttö muodostaa tärkeän osan niiden liiketoimintamallia ja merkittävän tulonlähteen.

[..]

Suoja on tarkoitettu kohdistuvaksi nimenomaisesti tietoverkossa tarjottavaan palveluun.

[..]

Lehtikustantajan suoja kohdistuisi niin lehden käyttöön kokonaisuudessaan kuin siitä otettavien osien käyttöön pykälän 1 momentin mukaisesti. Esimerkiksi mediaseuranta- ja uutiskoostepalveluissa valmistetaan usein laajamittaisesti kappaleita aineistoista, joita käsitellään ja saatetaan asiakkaiden käyttöön. Euroopan komission direktiiviin liittyvien taustaselvitysten mukaan tällaiset palvelut riittävät monille käyttäjille, eikä juttuja käydä lukemassa alkuperäislähteestä.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädettyä oikeutta ei sovelleta: 1) yksittäisten käyttäjien lehtijulkaisun yksityiseen tai ei-kaupalliseen käyttöön; 2) hyperlinkkeihin; 3) lehtijulkaisun yksittäisiin sanoihin tai hyvin lyhyisiin otteisiin.

[..]

Momentin 3 kohdan mukaan yksittäiset sanat ja hyvin lyhyet otteet jäisivät suojan ulkopuolelle direktiivin 15 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. Direktiivin 58 johdantokappaleessa mainitaan, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toteuttama lehtijulkaisujen yksittäisten sanojen tai hyvin lyhyiden otteiden käyttö ei välttämättä horjuta lehtijulkaisujen kustantajien sisällön tuottamiseen tekemiä investointeja. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että lehtijulkaisujen yksittäisten sanojen tai hyvin lyhyiden otteiden käyttö ei saisi kuulua tämän direktiivissä säädetyn oikeuden soveltamisalaan.

[..]

Lakiin ei ehdoteta otettavaksi säännöksiä siitä, mikä olisi "hyvin lyhyt ote", joka olisi suojan ulkopuolella. Esimerkiksi tiettyjä sallitun vapaan käytön merkkimääriä ei ehdoteta otettavaksi lakiin. Asia jäisi oikeuskäytännön varaan. Tarkoituksena ei myöskään ole, että lehden otsikot, vaikka ne olisivat hyvin lyhyitä, eivät olisi kategorisesti suojan ulkopuolella. Otsikot ovat lehtijulkaisujen olennainen ja kaupallisesti merkityksellinen elementti.

Lain valmistelussa siis varmistettiin se, että tavalliselle ihmiselle sallittaisiin linkkien jakaminen, ilman että siitä syntyy korvausvelvoitetta. Tosin tässäkään yhteydessä ei otettu kantaa selkeää siitä, syntyykö korvausvelvoitetta, jos Pertti jakaa Hesarin uutisen vaikkapa Facebookissa - täytyykö Facebookin maksaa tästä linkistä jotain?

Mutta ongelmallinen kohta koskee uutiskeräimiä ja mediaseurantapalveluita sekä kohtaa, jossa erikseen mainitaan, että edes pelkät otsikot eivät ole "lyhyen lainauksen" piirissä olevia otteita uutisesta.

Eli Kopioston logiikka pohjautuu siihen, että lakiesityksen perusteluissa mainitaan etteivät otsikot ole automaattisesti vapaan käytön ulkopuolella. Toisaalta samassa perustelussa puhutaan mediaseurantapalveluista ja mainitaan, että juttuja ei käydä lukemassa alkuperäislähteestä.

Tällainen logiikka sopinee tilanteisiin, joissa vaikkapa Ampparit tarjoaisi uutisesta otsikon lisäksi myös tiivistelmän, jolloin kuluttajalla ei olisi välttämättä mitään tarvetta käydä lukemassa varsinaista uutista. Mutta ajatus siitä, että pelkkä otsikko antaisi uutisesta niin paljon tietoa, että uutista ei tarvitse lukea, ei muiden perustelujen pohjalta vaikuttaisi olleen lainsäätäjän tarkoitus.

Tällä hetkellä Uutiskeräin.fi on suljettu ja aiheesta käydään kuumaa keskustelua ylläpitäjän myös omistamalla Matkapuhelinfoorumilla.

Tiedossamme ei ole, että missään muussa EU-maassa olisi hyökätty sellaisten palveluiden kimppuun, jotka näyttävät uutisista vain otsikot. Uutisemme kuvituskuvana on Uutiskeräimen etusivu maaliskuulta 2025, josta näkee hyvin selvästi sen, että uutissivustoilta näytetään vain otsikot jutuista.

EDIT 11.4.2025 klo 21:00: Täsmennetty, että laki ei kiellä yksityisten ihmisten uutislinkkien jakamista, vaan ne on erikseen rajattu korvausvelvollisuuden ulkopuolelle.

• linkkivero
• verkkouutiset
• Kopiosto