Vuoden 1958 teräväpiirtotelevisio
Vaikka teräväpiirtotelevisio on monille ihmisille kohtuullisen uusia asia, on teräväpiirtotekniikkaa ollut käytössä jo kymmenien vuosien ajan.
Ranskassa ensimmäiset teräväpiirtolähetykset aloitettiin jo vuonna 1949, mutta valitettavasti teräväpiirtotelevisio ei tuntunut tuolloin kiinnostavan kuluttajia, joten lähetyksiä ei tämän takia jatkettu. Tuon ajan teräväpiirtotelevisioita on kuitenkin vielä olemassa, ja kyseiset kapistukset tuntuvat kiinnostavan kovasti keräilijöitä, jotka koettavat parhaansa mukaan löytää vanhoja televisioita.
Yksi näitä teräväpiirtolähetyksiä tukenut televisio oli vuonna 1958 julkaistu Teleavia type P111, joka olisi parhaillaan tukenut jopa 816x737-resoluution TV-lähetyksiä, mutta laitteen julkaisun aikaan Ranskan teräväpiirtokokeilu oli jo kuollut, eikä sitä enää herätetty henkiin, joten kyseisen laitteen teräväpiirtotuki jäi turhaksi lisäominaisuudeksi.
Nykymittapuulla Teleavian ominaisuudet ovat myös varsin kehnot, sillä laitteesta ei luonnollisesti löydy esim. HDMI-liitäntää tai digiviritintä.
Aikansa teräväpiirtotelevisio on vanhentuneista ominaisuuksistaan huolimatta edelleen arvokas, sillä huutokaupassa tällainen televisio myytiin viimeksi 2 400 punnan eli noin 2 600 euron hintaan.
Alla lyhyt videoesittely aikansa teräväpiirtotelevisiosta
4 KOMMENTTIA
mjk1/4
Oho, empä ole tuota tiennyt että noin aikaisin....suomi jäljessä aikapaljon :-p.
Meinaan voi tuolla töllöllä olla pikkuisen hintaa.
MoZar2/4
Cool! Eipä ollut minullakaan aavistusta, että terävä piirtoa olisi jo pohdittu noin aikaisessa vaiheessa. Mutta toisaalta miksipä ei, kyllähän analogisellakin tekniikalla olisi voinut lähettää enemmän yksityiskohtia, kuin mitä sillä ikänä lähetettiin, tai ainakin mitä Suomessa lähetettiin.
akkalis3/4
Muistan kyllä kun 1942 katselin tuollaista, kun olin vielä merirosvo.
sam494/4
Vitsi on siinä, että ranskalailla, kuten muillakin, oli tuolloin musta-valkoinen televisio. Musta-valkoisella kuvaputkella saa helposti 800-juovaisen kuvan, yli 1080 juovaakin jos oikein virittää. Ongelmaksi tuli se, että teräväpiirtolähetys vaati suuren kaistanleveyden, luokkaa 30 MHz ja kun UHF-taajuuksia ei tuolloin oikein hallittu, olisi koko maahan mahtunut vain kaksi tai kolme kanavaa. Värikuvaputkea (rasterilevy) on lähes mahdoton rakentaa edes 800 juovaiseksi, joten HD jäi odottamaan LCD-näyttötekniikkaa ja digitaalilähetyksiä. Suomessa kokeiltiin (Salora) 1980-luvulla 625-juovaista analogista laajakuvatekniikkaa ja se toimi, mutta hävisi digitaalitelevisiolle.
TÄMÄN UUTISEN KOMMENTOINTI ON PÄÄTTYNYT