Maailman arvokkaimpien videopelien huutokaupassa hämärää peliä – hinnat paisuneet valtaviksi

Matti Robinson
1. syyskuuta, 2021 19:41

Keräilyharvinaisuudet ovat erityisesti länsisen maailman rikastuttua nousseet isoksi osaksi kulttuuria, olipa kyse kolikoista tai postimerkeistä. Lisäksi keräilijöille on luotu varta vasten mm. keräilykorttipelejä, joissa harvinaisuuden määrittelee täysin korttien luoja.
Vaikka videopelit ovat melkoisen tuore tuttavuus kulttuurissamme, niin ovat ne jo muutaman kymmenen vuoden elon jälkeen alkaneet tehdä nousua suosituimpien keräilyharvinaisuuksien pariin. Tämä johtuu pelien suosion kasvusta, jonka johdosta myös vanhoja pelejä arvostetaan entistä enemmän.

Olemmekin kertoneet useampaan otteeseen viimeisen vuoden aikana erityisesti maailman arvokkaimmiksi tituuleerattujen Super Mario -pelien huutokaupoista.
Viime marraskuussa maailman kalleimman pelin tittelin otti Super Mario Bros. 3 -peli, joka myytiin 156 000 dollarilla (n. 131 000 euroa). Jo tämän vuoden huhtikuussa johtopaikan otti alkuperäinen Super Mario Bros. peli, joka myytiin peräti 660 000 dollarilla (n. 559 000 euroa).

Valtava noste ei ole kuitenkaan päättynyt tähän, vaan muutama kuukausi myöhemmin Super Mario 64 -pelin kopio huutokaupattiin huimaan 1,56 miljoonan dollarin hintaan (n. 1,3 miljoonaa euroa) heinäkuussa.

On vaikuttanut siltä, että harvinaisten pelikopioiden keräilyarvo ja suosio on viimeisen vuoden aikana totaalisesti räjähtänyt.

Pelien niin kutsuttujen speedrunien veteraani Karl Jobst ei kuitenkaan uskonut, että kyseessä on pelkkä suosion kasvu. Suosittu tubettaja on pelivideoiden lisäksi ottanut kantaa epäilyttäviin peliaiheisiin huijauksiin, ja nyt koukkuun on jäänyt kaikki kolme edellä mainittua arvopeliä myynyt Heritage Auctions.

Jobst on aukaissut tilannetta erittäin kattavassa tunnin videossa, jossa käy läpi hämäriä yksityiskohtia niin keräilyesineiden historiasta, videopelien suosiosta, huutokaupan kytköksistä, epäilyttävistä kuntoluokituksista ja paljosta muusta.

Suosittelemmekin katsomaan ansiokkaan tutkivan dokumentin (alla), jotta asiasta saa mahdollisimman kattavan kuvan.

Käytännössä Jobst uskoo, että Heritage Auctions on tarkoituksella nostattanut harvinaisten pelien hintaa, sillä se itse hyötyy jokaisesta myydystä arvopelistä provision myötä.

Jobstin mukaan huutokauppaaja, sen perustaja Jim Halperin, sekä sen oudosti valikoitunut kuntoluokituskumppani WATA ovat tehneet tämän yhdessä ja tietoisesti.

Mikä erikoisempaa niin vaikuttaa, että täysin sama on tapahtunut 80-luvulla keräilykolikkojen kanssa. Tällöin osallisena olivat Heritage Capital Corp., kolikkoja kuntoluokittava Numismatic Certification Institure (NCI) sekä molemmissa vaikuttanut Jim Halperin. He hävisivät oikeudessa ja Heritage sekä NCI joutuivat maksamaan yhteensä 1,2 miljoonan dollarin korvaukset keinotekoisesta arvon nostamisesta.

Kolikkojen arvojen indeksissä näkyy selvästi 80-luvun piikki.

Tilanteeseen liittyy myös paljon muita tilannetta hämärtäviä esimerkkejä mm. liian korkeiksi kuntoluokitelluista peleistä, sisäpiiriläisten huutamista peleistä, oletamattomista kuntoluokitusraporteista, pelien arvojen romahtamisesta ja paljosta muusta.

Jobst varoittaa, että kupla varmasti puhkeaa jossain vaiheessaa, kuten se teki 80-luvulla kolikkojen kanssa. Silloin ei kannata olla arvokeräilyesineen omistajana, ainakaan jos siitä on maksanut itse sievoisia summia.

Yhdessä pelikeräilijöiden kanssa Jobst toivoo läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä huutokauppaajilta ja kuntoluokittajalta.