Manu Pitkänen
18. tammikuuta, 2012 17:35
AfterDawnin presidenttitenttisarja jatkuu jälleen pienen tauon jälkeen. Tällä kertaa kerromme minkälaisia näkemyksiä vihreiden Pekka Haavistolla on liittyen Suomen kyberpuolustukseen ja kansalaisten sähköisiin oikeuksiin.
Aiemmin olemme haastatelleet kristillisdemokraattien Sari Essayahia ja keskustan Paavo Väyrystä.
1. Iranin ydinvoimaloissa havaittu Stuxnet-mato osoittaa, että valtioiden välillä voidaan käydä selkkauksia myös rauhan aikana. Viron patsaskiistan ja Georgian sota osoittavat nettisodan olevan nykypäivää. Kuinka tärkeänä pidätte Suomen oman kyberarmeijan perustamista?
Kyberpuolustus on keskeinen osa nykyaikaista maanpuolustusta sekä sotilaallisessa kriisissä että myös rauhan aikana. Vierastan kyberarmeija-sanaa, sillä digitaalista maanpuolustusta ei voida erottaa omaksi aselajikseen maa- tai merivoimien tavoin, vaan se on integroitava osaksi kaikkea maanpuolustusta ja huoltovarmuutta.
2. Minkälaista vastuuta ja tehtäviä tällaiselle armeijalle tulisi antaa sodan ja rauhan aikana? (julkisessa keskustelussa on puhuttu ennaltaehkäisevistä iskuista ja virusten luomisesta)
Rauhan aikana kyse on tietoturvan ylläpitämisestä maanpuolustuksen ja muun yhteiskunnan kriittisissä järjestelmissä. Kyse on siis hyvin pitkälle Viestintäviraston ja CERT-FI:n kanssa. Kriisitilanteessa Suomen voimavarat todennäköisesti riittävät lähinnä vihollisen digitaalisten hyökkäysten torjuntaan ja häirintään. Stuxnetin kaltaisten digitaalisten aseiden kehittäminen vaatii resursseja, joita Suomen kokoisella maalla ei ole.
3. Mikä on mielestänne kybersodan suurimmat riskit suomalaisille, Suomelle ja yrityksille?
Infrastruktuurin tuhoaminen, väärän tiedon levittäminen ja tiedustelu. Stuxnet oli hyvä muistutus siitä, miten haavoittuvia nykyaikaiset ohjausjärjestelmät ovat. Esimerkiksi elintarvikehuollosta vastaavat logistiikkakeskukset ovat tietokoneohjattuja. Jos keskusvarastojen robottikuljettimien ohjausohjelmat kaatuvat, ruoka jää varastojen hyllyille.
4. Mistä tällainen uhka voisi olla peräisin ja miksi?
Mistä tahansa! Internet ei tunnusta maantiedettä, vaan isku voi tulla toiselta puolelta maailmaa. Valtiotason iskun motiivina voi olla esimerkiksi sotilasoperaation tukeminen (Georgian sota) tai tiedustelu (Ghostnet). Iskun takana voi olla kuitenkin myös anonymousin kaltainen kansainvälinen yhteisö tai netissä spontaanisti syntynyt kansanliike (Viron Pronssipatsaskriisi)
5. Koetteko, että Suomen puolustusvoimat voisi tulevaisuudessa koostua maa-, ilma-, meri- ja kybervoimista?
En eriyttäisi sitä omaksi aselajikseen vaan integroisin kyberpuolustuksen osaksi maa-, ilma- ja merivoimien jokapäiväistä arkea. Puhtaasti netissä tapahtuva sotilaallinen toiminta sopisi esimerkiksi Viestikoelaitoksen toimenkuvaan.
1. Taiteellisten teosten suoja-aika kestää Suomessa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Onko tälle teidän mielestä perusteita?
Yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmasta tavoitteena tulee olla paitsi uuden kulttuurin luominen myös sen mahdollisimman laajan hyödyntämisen edistäminen. Suoja-ajan optimaalinen pituus on tasapainottelua näiden kahden tavoitteen välillä.
Mielestäni tekijänoikeusjärjestelmässä pitäisi ennen kaikkea parantaa mahdollisuutta lainata vanhojen teoksia, viitata niihin ja esittää niistä uusia tulkintoja. Nykyisellään järjestelmä on tältä osin kovin
jähmeä.
2. Tekijänoikeuslaki hankaloittaa esimerkiksi vanhojen sanomalehtien ja kansallisesti tärkeiden elokuvien julkaisua verkossa. Tulisiko lakia tältä osin löyhentää, jotta "kansallisaarteista" voitaisiin nauttia vapaasti?
Tekijänoikeusjärjestelmän tulisi estämisen asemesta kannustaa erilaisen kulttuurin, mm. vanhojen artikkelien ja elokuvien hyödyntämiseen. Jos "arkistojen aarteiden hyödyntämisen" tuloksena on kaupallista hyötyä, osa siitä on kanavoitava tekijöille. Esimerkiksi elokuvien osalta voisi toimia rahastomalli siten, ettei jokaista tekijää ja näyttelijää tai heidän oikeudenhaltijaansa tarvitsisi erikseen tavoittaa.
Valitettavan esimerkin järjestelmän ongelmista tarjoaa Kansalliskirjaston kansallinen Internet-arkisto, josta puuttuvat ennen vuotta 2006 netistä poistuneet julkaisut. Aineiston keräämisen mahdollistava tekijänoikeuslain poikkeus kun tuli voimaan vasta vuonna 2006. Tilanne on sama kuin jos Kansalliskirjasto määrättäisiin polttamaan kaikki ennen vuotta 1900 Suomessa painetut kirjat.
3. Kuinka suurena ongelmana pidätte immateriaalista (patentteihin ja teoksiin kohdistuvaa) piratismia ja miksi?
Olen itse Spotifyn käyttäjä ja pidän oikeana sitä, että musiikin, elokuvien ja pelien alkuperäiset tekijät saavat korvauksensa. Jos ei ole mitään tekijänoikeuksia, kohta ei enää ole tekijöitäkään.
Toisaalta immateriaalioikeusjärjestelmä on syntynyt aivan toisenlaiseen maailmaan ja vaatii päivittämistä. Sen tavoitteena on ollut luovan työn, innovaatioiden ja kulttuurin yhteiskunnalle tuottaman hyödyn maksimointi. Esimerkiksi patenttijärjestelmän alkuperäisenä ajatuksena oli nopeuttaa uusien keksintöjen leviämistä velvoittamalla yritykset ja keksijät julkaisemaan keksintönsä vastineeksi määräaikaisesta yksinoikeudesta hyödyntää keksintöään. Sen jälkeen tätä yksinoikeutta on kuitenkin pidennetty ja teknologian kehitys on nopeutunut. Patentteja käytetään joskus keksintöjen leviämisen estämiseen.
Immateriaalioikeuksien on siis paitsi kannustettava uutta luovaan työhön myös tämän työn tulosten laajaan hyödyntämiseen ja jatkokehittämiseen.
4. Eri puolilla maailmaa on otettu otettu käyttöön ns. kolmen hudin laki, jonka avulla verkkoyhteys voidaan katkaista jos käyttäjä jää kiinni kolmesti verkkopiratismista. Tulisiko verkkoyhteyden katkaiseminen olla mahdollista Suomessakin samoin perustein, vaikka YK on määritellyt sen perusoikeudeksi?
Ei, tietoyhteiskunnassa ei ole mahdollista toimia ilman toimivaa verkkoyhteyttä. Kyse on vastaavasta rangaistuksesta kuin sähkön käytön tai kadulla kävelemisen kieltäminen. Myös verkkoyhteyksien katkaisemisen oikeusturva ja laillisuusvalvonta on ratkaisematta. Normaali perinteinen rikostutkinta laillisuusvalvontoineen ja rangaistusmenettely valitusmenettelyineen sopii myös tietoverkkorikollisuuteen.
1. Suomessa on käytössä poliisin hallinnoima lapsipornosuodatus, jolla estetään kansalaisten pääsy kielletyille internetsivustoille. Mitä olette mieltä sensuurista ja tulisiko olemassa olevan suodattimen käyttöä laajentaa?
Suhtaudun ennakkosensuuriin hyvin kriittisesti, ja Suomen laki sallii sen vain lasten suojelemiseksi. Silloinkin sen on oltava vaikuttavaa eli nimenomaan suojeltava lapsia. Valitettavasti helppoa ratkaisua lapsipornoon ja sen tuotannossa harjoitettuun lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei ole.
Suodatuslistat ovat osoittautuneet puutteellisiksi, listojen kierto on helppoa. Sulkulistojen epäonnistuminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa lapsipornon edessä antautumista. Meidän on kuitenkin löydettävä lapsipornon uhrien suojelemiseksi toimivat keinot sen sijaan että petämme itseämme. Toistaiseksi perinteinen kansainvälinen poliisityö, esimerkiksi lapsipornorinkeihin soluttautuminen ja lapsipornon rahavirtojen seuranta ovat osoittautuneet suodatustakin tehokkaammiksi toimintatavoiksi.
2. Ruotsissa voimaan tullut niin sanottu FRA-laki mahdollistaa maan rajojen kautta kulkevan liikenteen seuraamisen. Suomi ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin suojellakseen kansalaistensa yksityisyyttä, vaikka suuri osa Suomen tietoliikenteestä kulkee Ruotsin läpi. Millaisena uhkana naapurivaltioiden harjoittamaa salakuuntelua pidätte kansalaisten ja yritysten kannalta?
Se vaarantaa kansalaisten yksityisyyden ja yritysten liikesalaisuudet. Toisaalta FRA-laki on ollut yrityksille hyvä muistutus liikesalaisuuksia sisältävien sähköpostien suojaamisen tärkeydestä. Sinänsä FRA-laki kertoo Ruotsin olevan laillisuusyhteiskunta, sillä moni muu maa harjoittaa samanlaista sähköisen viestinnän seuraamista ilman toimintaa säätelevää lainsäädäntöä. FRA-laki on myös nostanut julkisen keskustelun yksityisyydensuojasta Ruotsissa aivan eri tasolle kuin meillä Suomessa.
Tämä on itse asiassa sitä ulkopolitiikkaa, joka kuuluu Tasavallan Presidentin asialistalle. Lupaan ottaa asian esille, kun tapaan Ruotsin hallituksen edustajia.
3. Eri puolilla maailmaa operaattoreiden vastuuta asiakkaiden verkkoliikenteen valvonnassa on pyritty kasvattamaan. Mitä mieltä olette suuntauksesta?
Vastuu verkkoliikenteen valvonnasta ei kuulu operaattoreille sen enempää kuin kirjepostin sisällön valvonta kuuluu Itellalle.
1. Tulisiko Suomen entistä aktiivisemmin vapauttaa verovaroin tuotettuja tietoaineistoja julkiseen ja ilmaiseen käyttöön? (kuten Maanmittauslaitoksen karttatiedot)
Kyllä, viranomaisten tietoaineistojen avaaminen lisää yhteiskunnan läpinäkyvyyttä, edistää poikkihallinnollisten kansalaislähtöisten palveluiden syntyä ja luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tuotot ovat paljon menetettyjä maksuja suuremmat.
2. Tulisiko valtion ottaa suurempi rooli nopeampien Internet-verkkojen rakentamisessa?
Kyllä, jos koko Suomi halutaan pitää asuttuna, perusinfrastruktuurin, teiden, kunnallistekniikan, sähkön ja tietoliikenneyhteyksien on oltava käytettävissä koko maassa. Osaksi tämä voidaan hoitaa palveluvelvoitteilla, osaksi osallistumalla kustannuksiin siellä missä verkkojen rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei valtion tuki estä uusien teknologioiden hyödyntämistä laajakaistayhteyksien rakentamisessa.
3. Mitkä ovat mielestänne Suomen tietoyhteiskuntakehityksen tärkeimmät painopistealueet?
Julkisten sähköisten palveluiden kehittäminen - kansalaiset ovat jo tottuneet laadukkaisiin kaupallisiin sähköisiin palveluihin. Viranomaisten tietovarantojen avaaminen. Euroopan sähköisten palveluiden sisämarkkinoiden luominen - Suomi on liian pieni markkina-alue.
4. Tapani-myrsky osoitti kuinka haavoittuvainen Suomen viestintäinfrastruktuuri on. Millä tavoin Suomi voisi kehittyä tällä saralla?
On hyväksyttävä, että haavoittuvuuden vähentäminen ei ole ilmaista, vaan esimerkiksi tukiasemien varavoimasta ja sähköverkon maakaapeloinnista on oltava valmiita maksamaan. Viranomaisten tehtävänä on määritellä infrastruktuurin suojauksen minimitaso. On hyväksyttävä, että täysin katastrofivarmaa yhteiskuntaa ei parhaista suojatoimista huolimatta ole mahdollista rakentaa, vaan sähkö- ja viestintäkatkoja tulee myös jatkossa. Kotitalouksien ja yritysten on etenkin haja-asutusalueilla varauduttava myös tilapäisten katkosten varalle.
Erityistä huomiota vaatii kuitenkin viranomaisten kriisiviestintä. Ei ole hyväksyttävissä, että ihmiset ovat nimenomaan kriisitilanteissa huhujen ja facebookin varassa, kun viranomaisten nettisivut ovat nurin eikä hätäkeskukseen saa yhteyttä.
1. Jouluna tuli päätös Yleisradion rahoituksen järjestämisestä. Oletteko tulevan Yle-veron kannalla, vai oletteko jonkin muun järjestelmän kannalla. Perustelut mielipiteelle.
Kyllä, kannatan Yle-veroa. Kaikissa Yleisradion rahoitusvaihtoehdoissa on heikkoutensa, Yle-verossa ne eivät ole yhtä suuria kuin muissa vaihtoehdoissa. Esimerkiksi nykyinen kotitalouskohtainen maksu kohtelee erikokoisia kotitalouksia eriarvoisesti, ja merkittävä osa maksun tuotosta kuluu sen perimiseen ja lupavalvontaan. Valtion budjetista tuleva rahoitus puolestaan tekisi Yleisradiosta liian riippuvaisen maan hallituksesta. Tästä on varoittavia esimerkkejä eri puolilta maailmaa.
2. Hyvitysmaksujärjestelmään on tulossa uudistus vuonna 2013. Nykyinen tallennusalustapohjainen malli aiotaan muuttaa joksikin muuksi. Millainen on teidän mielestä sopiva ratkaisu, vai toimiiko kyseinen järjestelmä enää digitaalisen median aikakaudella? Julkisuudessa on puhuttu laajakaistoista perittävästä verosta.
Pidän tärkeänä, että taiteilijat saavat korvauksen työstään. Hyvitysmaksujärjestelmä luotiin C-kasettien maailmaan, eikä se toimi digitaalisessa maailmassa. Käytännössä valtaosa siitä muistikapasiteetista, josta hyvitysmaksua nykyisin peritään, käytetään aivan muuhun kuin teosten lailliseen kopiointiin.
Tulevina vuosina hyvitysmaksun perusta käy kestämättömäksi, kun yhä suurempi osa musiikista, elokuvista ja kirjallisuudesta kuunnellaan, katsellaan ja luetaan suoraan verkosta.
Hyvitysmaksut ovat kuitenkin merkittävä osa etenkin musiikin tekijöiden tulonmuodostusta. Jotta muusikoiden toimeentulo ei vaarantuisi, hyvitysmaksun tilalle tarvitaan korvaava tulonlähde. Yhdeksi vaihtoehdoksi on esitetty laajakaistamaksua, jota kannattaa ainakin harkita. Se ei toki olisi täydellinen ratkaisu, sillä musiikin tai elokuvien suurkuluttaja maksaisi saman laajakaistamaksun kuin nettiyhteyttään pelkkään nettisurffailuun käyttävä henkilö.
Asiassa on kuitenkin edettävä siten, että tekijöiden tulonmuodostuksessa ei tapahdu romahdusta, vaan vanhan ja uuden järjestelmän välillä on tarvittava silta.