Petteri Pyyny
9. lokakuuta, 2025 20:30
Ensi viikolla, 14.10.2025, olisi tarkoitus äänestää siitä, eteneekö kiistelty, digitaalisen yksityisyyden suojan tuhoava ns. Chat Control -lakialoite vai ei.
Kyseessä on siis Euroopan Unionissa jo vuosien ajan eteenpäin jääräpäisesti puskettu lakiesitys, joka käytännössä kieltäisi vahvan viestiliikenteen salauksen ja osittain myös digitaalisen anonymiteetin.
Lakiesityksen takana on vahvoja voimia, etenkin Europol sekä useiden EU-maisen poliisiviranomaiset ja mm. demokratiakehityksessään vauhdilla takapakkia ottanut Unkari.
Laissa on siis pohjimmiltaan kyse siitä, että nykyaikaiset pikaviestimet kuten WhatsApp ja Signal ovat vahvasti salattuja ja käyttävät niin kutsuttua päästä-päähän -salausta. Tällaista viestiliikennettä ei pysty seuraamaan mitenkään ja sitä on mahdotonta salakuunnella.
Tämä tietysti ärsyttää sekä poliiseja että sellaisia valtioita, jotka haluaisivat tarkkailla paremmin kansalaisiaan. Joten ratkaisuksi asiaan on leivottu Chat Control -lakiesitys, joka tunnetaan virallisemmin nimellä CSAM.
Kuten lähes aina yksilönvapauksiin puuttuvissa lakiesityksissä, lakia on kaupattu poliitikoille ja kansalle nimenomaan lasten suojelulla pahoilta verkkorikollisilta ja hyväksikäyttäjiltä. Kyseessä on siis klassinen "Ajattelisitte edes lapsia!" -argumenttikikka.
Lain ensimmäisessä ehdotetussa versiossa ehdotettiin suoraan, että viestien vahva salaaminen kiellettäisiin kokonaan EU-maissa. Ajatus oli, että viranomaisille jaettaisiin salaukset murtava yleisavain, jolla viranomaiset voisivat halutessaan lukea kaikki salatut viestit. Jos jokin sovellus ei tällaista toimintoa toteuttaisi, se olisi laiton EU:ssa.
Ongelmaksi tällaisessa ajattelussa tulee se, että vahvaa salausta ei voi toteuttaa niin, että siihen on olemassa mitään "yleisavaimia", sillä salaus ei ole enää sen jälkeen vahva. Ja tällaisen muutoksen jälkeen myös rikolliset sekä vihamieliset valtiot tietäisivät, että aivan kaikkiin Euroopan viesteihin pääsisi käsiksi, kun vain löytäisi tuon maagisen avausavaimen. Tällöin avautuisivat portit niin poliitikkojen, poliisien kuin toimittajienkin viesteihin.
Noh, tuo lakiesitys ei saanut tarpeeksi kannattajia taakseen EU-maista. Mutta sen sijaan, että laista olisi äänestetty ja se olisi näin ollen tyrmätty, lakia ajavat tahot vain vetivät lakiesityksensä pois.
Näin tehtiin vain ja ainoastaan siksi, että jos laki olisi äänestetty nurin, sitä ei voisi enää ehdottaa uudestaan.
Eli niinhän siinä kävi, että lakia ruuvattiin hieman eri muotoon ja sitä yritettiin saada läpi uudestaan vuoden 2024 lopulla.
Tuolloinkaan se ei saanut tarpeeksi kannattajia taakseen, joten temppu tehtiin uudestaan: lakiesitystä ei silläkään kertaa viety äänestettäväksi, vaan se vedettiin pois, jotta sitä ei myöskään hylättäisi.
Aikaa kului vuoden päivät ja tällä kertaa yksi lakialoitetta koko matkan ajan kannattavista maista, Tanska, sorvasi lakialoitteesta oman versionsa.
Suomi päätti tämän vuoden elokuussa omasta linjastaan, joka on ollut sama kahdella edelliselläkin kerralla: Suomi vastustaa Tanskankin esittämää mallia, sillä Suomen mielestä muokattunakaan laki sisältää hyvin ongelmallisia kohtia.
Suomen mielestä laista ei olisi myöskään rikostutkinnan kannalta juurikaan hyötyä, vaikka sillä argumentilla lakiesitystä on nimenomaan koetettu lobata läpi.
Suomen kanta ei kuitenkaan riitä, vaikka muitakin lakiesitystä vastustavia maita joukossa on. Mutta tällä viikolla myös Saksa päätyi vastustamaan lakiesitystä.
Saksan ja Suomen lisäksi seitsemän muuta EU-maata ovat ilmoittaneet, että ne tulevat vastustamaan lakiesityksen etenemistä. Näin ollen laki todennäköisesti ei etene, sillä näiden maiden äänistä muodostuu ns. määrävähemmistö, jolla voidaan estää lakialoitteen eteneminen.
Äänestys olisi siis tarkoitus pitää 14. lokakuuta, mutta mikäli Saksan kanta on ehdottomasti lakialoitetta vastustava, on äärimmäisen todennäköistä, että aloitetta ei tälläkään kertaa viedä äänestykseen.
Eli tulemme näkemään saman saagan jälleen, kun EU:n puheenjohtajuus siirtyy sellaiselle maalle, joka Chat Control -lakialoitetta kannattaa. Tällaisia maita on (nykyiselle Tanskan ehdotukselle) kaikkiaan 12 kappaletta: Bulgaria, Kroatia, Kypros, Tanska, Ranska, Unkari, Irlanti, Liettua, Malta, Portugali, Romania sekä Espanja.
Tulemme siis palaamaan tähän uutisaiheeseen jatkossakin.