Mitä tapahtui FilmNetille..? Elokuviin keskittyneen maksukanavan tarina sisälsi monenlaisia mutkia ja käänteitä

Petteri Pyyny
18. elokuuta, 2025 17:49

Suomi oli vuosikymmenten ajan yksi harvoista länsimaista, joissa maksutelevisio ei koskaan lyönyt merkittävissä määrin itseään läpi. Itse asiassa vuosituhannen alkupuolella tapahtunut Suomen televisiolähetysten digitalisointi oli hyvin pitkälti maksutelevisioon ladattujen toiveiden ajama prosessi - kaupalliset TV-kanavat uskoivat, että televisioverkon uudistus mahdollistaisi myös maksutelevision vyöryn koteihimme.
Tavallaan näin käivin, mutta vain hetkeksi. Suoratoistopalvelut ja nettilähetykset pitkälti tuhosivat perinteisten TV-lähetysten maksukanavat, viimeistään 2020-luvulle tultaessa.

Mutta kauan ennen television digitalisoitumista ja nettilähetyksiä, Suomen maksutelevision markkina tarkoitti käytännössä yhtä brändiä.
FilmNettiä.

Päätimme ryhtyä tutkimaan, miksi ja miten ja mihin FilmNet lopulta katosi - ja miten se alunperin syntyi. Tarinasta syntyi hämmentävä kudelma, jossa oli lankoja siellä täällä pitkin Eurooppaa.

Mikä FilmNet oli?

FilmNet oli yksinkertaisesti maksullinen elokuvakanava, joka näkyi Suomessa ja useissa muissa Euroopan maissa.

Kanava oli salattu ja sen katselu vaati erillisen salauksen purkuun tarkoitetun laitteen. Kyseinen salauksen purkuun tarkoitettu pääte oli hyvin pitkälti saman kaltainen kuin 2000-luvulla yleisesti käytössä olleet perustason digiboksit.

Salauksen tekniikkana käytettiin 1980-luvulta aina vuoteen 1992 saakka SATPAC-salauksella. Vuosien 1992 ja 1993 välillä siirryttiin salauksessa käyttämään D2-MAC EuroCrypt -tekniikkaa (linkki arkistosta), jolloin myös kaikki vanhat FilmNetin vastaanottimet kerättiin asiakkailta pois ja korvattiin uusilla malleilla.

Salauksen vaihto tehtiin aikanaan piratismin kitkemiseksi, sillä aiemmin käytössä ollut salaus oli murrettu ja helpohkosti kierrettävissä. Uudempi D-MAC EuroCrypt kehitettiin nimenomaan vahvemmaksi salausmenetelmäksi (PDF).

Salauksen purkuun tarkoitettu laite vuokrattiin kuukausimaksua vastaan FilmNetiltä tai omalta kaapelioperaattorilta. Kanavan hintatasoa 1980-luvulla emme pystyneet enää mistään aikalaislähteistä selvittämään, mutta aivan kanavan loppuaikana, vuonna 1997 (maksumuuri) sen perustilaus maksoi 141 markkaa kuukaudessa.

FilmNet oli pitkään vain yksi kanava, mutta se laajeni 1990-luvun alkupuolella siten, että pääkanavan rinnalle tuli myös FilmNet Plus -lisäkanava, joka myöhemmin nimettiin FilmNet 2 -kanavaksi useimmilla markkina-alueilla, myös Pohjoismaissa.

FilmNetin synty

Lukijoistamme he, joiden polvia jo hieman aristaa sateen saapuessa, saattavat muistaa 1980-luvun ja videovuokraamot. Tuolloin yksi suurimmista videokasettien jakelijoista Suomessakin oli ruotsalainen Esselte Home Video, joka oli ruotsalaisen konttoritekniikkaan keskittyneen Esselten tytäryhtiö.

Vaikka firmasta ei mitään tiennytkään, oli todella monen vuokratun videokasetin alussa Esselte Videon logo (luettelo Esselte Videon julkaisemista VHS-elokuvista ennen vuotta 1988).

Ilmeisesti vuokravideobisneksen menestyksen ansiosta Esselte halusi laajentaa myös täysin uudelle markkinalle, eli elokuvien jakeluun maksullisilla televisiokanavilla. Esselte hankki jo ennen projektin alkua kumppanikseen hollantilaisen elokuvatuottajan Rob Houwer.

Ennen FilmNetin julkaisua, Esselte hankki FilmNetin omistajaksi myös hollantilaisen ATN-yhtiön, joka maksukanavahankkeiden investointiin keskittynyt yhteisyritys, jonka omistajina olivat elokuvalevittäjä United International Pictures sekä hollantilainen lehtikustantaja VNU:

Näistä kolmesta alkuperäisestä omistajayhtiöstä kahta ei ole enää nykymuodossaan olemassa. Esselte tunnetaan nykyisin lähinnä alkuperäisestä bisneksestään, eli toimistotarvikkeista ja yhtiön nimi näkyy helpoimmin paperimappeja kirjakaupassa ostaessa. Esselte myytiin vuonna 2017 toimistotarvikejätti ACCOlle.

VNU puolestaan on pilkottu, fuusioitu ja muutettu useammankin kerran vuosikymmenten mittaan. Se mm. myi kaikki lehtensä vuonna 2001 suomalaiselle Sanomalle - jotka nekin on pitkälti myyty Sanomalta uusille omistajille 2000-luvun edetessä.

Tältä pohjalta FilmNet sitten saatiin polkaistua pystyyn ja kanava aloitti toimintansa 29. maaliskuuta, vuonna 1985. Lähetykset oli aluksi suunnattu vain Ruotsiin ja Alankomaihin, mutta jo vuonna 1986 lähetykset ja markkinointi laajenivat myös Suomeen, Tanskaan ja Norjaan.

Lähetykset näkyivät ainoastaan satelliitin kautta, mutta hatarien lähteiden mukaan ilmeisesti useat kotimaiset kaapelitelevisio-operaattorit nappasivat kanavan omaan valikoimaansa varsin pian.

Laajeneminen uusiin maihin

Vuonna 1989 kanava alkoi näkymään myös Belgiassa ja Luxemburgissa. 1990-luvun alkupuolella, kun itäblokin maat vapautuivat Neuvostoliiton romahdettua, FilmNet laajeni myös osaan entisistä sosialistisista Euroopan maista, kuten Puolaan, Unkariin ja Tsekkoslovakiaan. Lisäksi kanava laajeni Kreikkaan vuonna 1994, ilmeisesti pelkkänä lisensoituna brändinä, eli kanavan sisältö oli eri kuin muissa FilmNet-maissa.

Ensimmäinen yrityskauppa

Esselte ja ATN eivät aikalaislähteiden mukaan saaneet koskaan käänneettyä FilmNettiä kannattavaksi liiketoiminnaksi ja ne päätyivätkin myymään kanavan hollantilaiselle NetHoldille vuonna 1991.

NetHold oli eteläafrikkalaisen M-Netin omistaman Multichoice-yhtiön tytäryhtiö ja yrityskaupan jälkeen FilmNet siirrettiin osaksi Multichoicea. Samalla FilmNet siirtyi samaan yhtiörakenteeseen tuolloin meilläkin varsin suositun maksullisen urheilukanavan SuperSportin kanssa, joka oli jo ennestään Multichoicen omistama kanava.

Toinen yrityskauppa ja FilmNetin brändin (osittainen) loppu

Vuonna 1997 ranskalainen maksutelevisiojätti Groupe Canal+ osti itselleen NetHoldin eurooppalaiset kanavat ja niiden liiketoiminnan. Pian kaupan jälkeen FilmNetin tarina omana brändinään päättyi (maksumuuri), kun kanavat nimettiin syksyllä 1997 Canal+ -kanaviksi.

Tässä yhteydessä myytiin siis FilmNetin Pohjoismaiden ja Benelux-maiden toiminta, mutta ei kuitenkaan Kreikan liiketoimintaa.

Suomessakin järjestelyyn liittyi yrityskauppoja, sillä Helsinki Media Company (nykyisen Sanoman silloinen tytäryhtiö) oli ostanut itselleen FilmNetin liiketoiminnat Suomessa. Mutta Groupe Canal+:n yrityskauppaa edeltäessä Helsinki Media myi FilmNetin Suomen liiketoiminnan takaisin FilmNetin emoyhtiölle (maksumuuri). Tämä tietysti mahdollisti sen, että muutamaa kuukautta myöhemmin FilmNet pystyi myymään koko kokonaisuuden Canal+:lle.

Niissä Itä-Euroopan maissa, joissa FilmNet oli toiminut vielä yrityskauppaan saakka, tarina jatkui hieman eri tavalla. Puolassa ja Unkarissa olleet FilmNet-kanavat siirtyivät nekin Groupe Canal+:n omistukseen, mutta yhtiö irrotti kyseiset kanavat eri kokonaisuuksiksi kuin Pohjoismaiden ja Benelux-maiden Canal+ -kanavat. Pienemmillä Itä-Euroopan markkinoilla FilmNet-kanavat lakkautettiin kokonaan.

Tähän siis päättyi FilmNetin tarina. Melkein.

FilmNetin viimeinen markkina - Kreikka

Kreikassa FilmNet jatkoi menoaan vielä pitkään, sillä siellä brändi ei ollut ilmeisesti koskaan ollut FilmNetin itsensä operoima, vaan se oli pelkästään brändin lisensointia. Groupe Canal+:n yritysosto ei siis suoraan koskenut Kreikan FilmNettiä.

Kreikassa tarina päättyikin vasta vuonna 2008, kun paikallinen satelliittioperaattori Nova osti kanavan itselleen ja vaihtoi sen brändiksi Nova Cinema.

FilmNetin paluu..!

Viimeinen kuolonkorahdus jo hieman unohtuneelle FilmNet-brändille nähtiin 2010-luvulla, kun maksukanavatoimija C More lanseerasi FilmNetin omana suoratoistopalvelunaan.

Palvelu ei kuitenkaan ehtinyt elää kovinkaan kauaa, sillä jo vuonna 2015 C More lakkautti FilmNet-brändiä kantaneen suoratoistopalvelunsa ja siirsi kaiken suoratoistosisältönsä omille verkkosivuilleen ja omien sovellustensa alle.

FilmNetin perillisten monet mutkat alkavat

Tarinamme FilmNetistä tavallaan päättyi jo. Mutta myös FilmNetin jälkeläisten elämänkaari on mielenkiintoisia vaiheita täynnä, joten perehdytään myös myöhempiin aikoihin hieman.

Tässä kohtaa tarina alkaa myös saamaan hämmentäviä ja monimutkaisia sivujuonteita, joista osan olemme saattaneet hukata taustaselvitystä tehdessämme.

Mutta..

Vuonna 1997 FilmNet siis pitkälti korvattiin Canal+ -brändillä (Kreikkaa lukuunottamatta) ja omistus oli siirtynyt ranskalaiselle Groupe Canal+:lle.

Tätä rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Canal+:n Pohjoismaiset liiketoiminnat myytiin vuonna 2003 kahdelle sijoitusyhtiölle, Nordic Capitalille ja Baker Capitalille.

Pohjoismaiden liiketoiminnasta vastaavan yhtiön nimeksi tuli yrityskaupan yhteydessä C More, mutta uusi yhtiö oli yrityskaupan yhteydessä sopinut lisensoivansa Canal+:n brändiä kanavilleen vähintään vuoteen 2012 saakka.

Kanavat siis jatkoivat toimintaansa Canal+ -nimisinä tuon yrityskaupan jälkeenkin.

Yrityskauppojen virta jatkuu ja Suomikin tarttuu mukaan

Sijoitusyhtiöiden omistuksessa Pohjoismaiden Canal+ ei kauaa viihtynyt, sillä kanavan Pohjoismaiden liiketoiminnan omistanut C More myytiin televisiojätti SBS Broadcasting Groupille vuonna 2005 (arkistoitu linkki).

SBS puolestaan myytiin vuonna 2007 saksalaiselle ProSiebenSat.1 Medialle. Eli samalla myös C More, joka omisti Canal+ -kanavat, siirtyi saksalaiseen omistukseen.

C More ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut ProSiebenSat.1 Median ydinliiketoimintaa ja C More myytiin heti seuraavana vuonna, eli vuonna 2008 ruotsalaiselle TV4:lle (arkistoitu linkki). Ruotsalainen TV4:n omistaja tuohon aikaan oli ruotsalainen mediajätti Bonnier, joka oli ostanut itselleen vuonna 2005 suomalaisen MTV:n eli Maikkarin. Tämän yrityskaupan jälkeen kotimainen MTV3 ja Canal+ olivat siis saman emoyhtiön omistuksessa.

Canal+ katoaa Suomesta ja Pohjoismaista

C Moren lisenssisopimus Canal+ -brändin käytöstä lakkasi lopulta vuonna 2012 ja kaikki pohjoismaiset Canal+ -kanavat uudelleennimettiin C More -kanaviksi viimeistään vuoteen 2013 mennessä.

Yrityskaupat jatkuvat

C Moren tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän, sillä vuonna 2018 ruotsalainen teleoperaattori Telia päätti ostaa koko Bonnier Broadcasting -liiketoiminnan. Suomesta yrityskaupassa siirtyivät MTV3, MTV:n verkkopalvelut ja mm. Sub-kanava.

Mutta samalla tietysti Telian haaviin päätyi myös C More.

C More brändi katoaa

Telian omistuksessa C Moren brändi pikkuhiljaa lakkautettiin ja sulautettiin osaksi muita palveluita. Suomessa C More sulautettiin MTV Katsomo -palveluun vaiheittain. Vastaava temppu tehtiin muissakin Pohjoismaissa, joissa sisällöt siirrettiin joko suoraan jonkin Telian omistaman toisen TV-kanavan suoratoistoalustaan tai pilkottiin useamman eri jakelukanavan kesken.

C More katosi lopullisesti viimeistään vuoden 2023 aikana.

Ja tähän mielestämme päättyi FilmNetin tarina Pohjoismaissa. Ainakin toistaiseksi.

Pari huomiota

FilmNetin historiaan liittyy kaikenlaista mielenkiintoista pientä anekdoottia. Palvelun tilaajille toimitettiin kotiin oma FilmNet Magazine kerran kuukaudessa, joka sisälsi tulevan kuukauden elokuvien esittelyt sekä elokuvien katseluajat. Sama elokuva näytettiin yhden kuukauden aikana useamman kerran, jotta maksavat katsojat pystyisivät varmuudella sen katsomaan. Kanavan lähetyksiä pystyi myös nauhoittamaan videokaseteille samalla tavalla kuin normaaleja TV-lähetyksiäkin.

Ja jokainen lienee törmännyt viime vuosina siihen yhteen mauriin tai marjattaan, joka ihmettelee netin kommenttipalstoilla miksi kukaan olisi niin hölmö, että maksaisi suoratoistopalveluista senttiäkään - sisältöhän on kuraa, samat leffat löytyvät Blu-raylta aiemmin ja sitä paitsi, piraattina kaikki on helpompaa...?

Noh, tässä suhteessa maailma ei ole 30 vuodessa muuttunut yhtään mihinkään, sillä jo 1990-luvun alussa valitettiin FilmNetistä ja sen tilaajista lähes täsmälleen samoilla argumenteilla.

P.S. Mihinkään liittymättä, mutta hyvin mielenkiintoisena sivujuonteena mainittakoon.. Ruotsalainen Esselte, joka siis oli koko FilmNetin perustaja, omisti myös legendaarisen tarratulostinten brändin, Dymon, aina vuoteen 2005 saakka.

FilmNet, britit ja aikuisviihde

Yksi mielenkiintoinen sivujuonne FilmNetin historiasta liittyy Iso-Britanniaan. FilmNet ja sen seuraajat eivät koskaan virallisesti toimineet Britanniassa, mutta kanavalla oli kohtuullisesti katsojia saarivaltiossakin 1980-luvulla ja etenkin 1990-luvulla.

FilmNetin suurin viehätys brittien keskuudessa olivat sen yölliset aikuisviihde-elokuvat. Eli kyllä, FilmNet näytti pehmopornoa öisin ja aikalaislähteiden mukaan hieman ronskimpaakin sisältöä 1990-luvun puolenvälin jälkeen.

Britanniassa puolestaan oli tuolloin voimassa äärimmäisen tiukka sensuurilainsäädäntö, joka purettiin vasta myöhään 2000-luvulla. Maassa ei käytännössä saanut näyttää, vuokrata eikä myydä lainkaan "kovaa" aikuisviihdettä ja kevyempikin aikuisviihde oli pitkälti kielletty TV-lähetyksissä. FilmNetiä rajoitukset eivät tietenkään koskeneet, koska kanava ei virallisesti koskaan näkynyt Briteissä.

Samaan aikaan Britanniassa maan oma maksutelevision liiketoiminta oli alkanut rakentumaan vahvasti satelliittikatselun varaan - ja on edelleenkin vahvasti satelliittivastaanoton vetämää. Joten maassa oli osaamista ja näppäriä nörttejä, jotka osasivat suunnata kotitaloudesta jo ennestään löytyneet satelliittilautaset samaan satelliittiin, josta FilmNet lähetti omaa lähetystään Benelux-maihin tai vaikkapa Norjan länsiosiin.

Lisäksi FilmNetin salaus oli analoginen, jota ei voinut muuttaa muuten kuin vaihtamalla kaikki fyysiset vastaanottimet uusiin. Tämän vuoksi vuosien mittaan näppärät TV-piraatit oppivat keinot, joilla FilmNetin salaussignaalin sai murrettua, ilman kuukausimaksua. Näitä laittomia salauksen purkuun tarkoitettuja purkkeja myytiin (PDF) mitä ilmeisimmin hyvin avoimesti Britanniassa.

Jälkisanat ja aikajana

FilmNetin taru brändinä päättyi aikanaan yhtiöjärjestelyihin - ja sen seuraajien taru päättyi pitkälti suoratoistopalveluiden, kuten Netflixin ylivaltaan. Suoratoistopalvelut tuhosivat aikanaan houkuttelevana liiketoimintana pidetyn maksukanavien bisneksen, jonka seurauksena mm. Digita lakkautti maksukanavat antenniverkosta kokonaan.

Lyhyt aikajana FilmNetistä, etenkin Suomen näkökulmasta:

• 1985: FilmNet perustetaan
• 1986: FilmNet alkaa näkymään Suomessa
• 1997: FilmNet myydään Canal+:lle, nimi vaihtuu
• 2003: Canal+:n Pohjoismaiden toiminta myydään C Morelle
• 2005: C More myydään SBS:lle
• 2007: SBS myydään ProSiebenSat.1:lle
• 2008: ProSiebenSat.1 myy C Moren ruotsalaiselle TV4:lle
• 2012: Canal+ brändi korvataan C More -brändillä
• 2018: Ruotsalainen Telia ostaa Bonnier Broadcastingin - eli myös C Moren
• 2023: C More -brändi lopetetaan - sulautetaan muihin Telian TV-kanaviin ja palveluihin
• 2025: Telia myy TV-liiketoimintansa norjalaiselle Schibstedille