Manu Pitkänen
12. tammikuuta, 2012 13:08
AfterDawnin presidenttitentti alkoi eilen Sari Essayahin haastattelulla. Tänään sarja jatkuu kokeneen keskustalaispoliitikon, Paavo Väyrysen, kommenteilla Suomen kyberpuolustuksesta, tietoyhteiskuntakehityksestä ja yksityisyydestä.
1. Iranin ydinvoimaloissa havaittu Stuxnet-mato osoittaa, että valtioiden välillä voidaan käydä selkkauksia myös rauhan aikana. Viron patsaskiistan ja Georgian sota osoittavat nettisodan olevan nykypäivää. Kuinka tärkeänä pidätte Suomen oman kyberarmeijan perustamista?
Kyberuhkiin pitää varautua samalla vakavuudella kuin muihinkin uhkiin ja niin Suomi onkin tekemässä. Merkittävä osa tätä varautumista on TPAK:n (Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea) johdolla laadittava kyberstrategia, johon osallistuvat puolustushallinnon lisäksi myös muut hallinnonalat. On tärkeää koordinoida näitä asioita koko julkishallinnon laajuisesti ja yhteistyössä yritysten kanssa.
Myös puolustusvoimat on varautunut kybersodankäyntiin, mutta sitä varten ei välttämättä tarvita erillisiä kybervoimia nykyisten puolustushaarojen rinnalle vaan enemmänkin eri toimijoiden välisen yhteistyön koordinointia ja vastuiden selkiyttämistä.
2. Minkälaista vastuuta ja tehtäviä tällaiselle armeijalle tulisi antaa sodan ja rauhan aikana? (julkisessa keskustelussa on puhuttu ennaltaehkäisevistä iskuista ja virusten luomisesta)
Puolustusvoimien tehtävät on määritelty laissa, minkä puitteissa jo nykyisellään on mahdollista varautua kybersodankäyntiin. Kyberstrategian yhteydessä pitää tarkastella myös muuta tähän asiaan liittyvää lainsäädäntöä.
3. Mikä on mielestänne kybersodan suurimmat riskit suomalaisille, Suomelle ja yrityksille?
Nykyinen yhteiskunta on monella tapaa riippuvainen erilaisista tietojärjestelmistä ja voi sitä kautta olla hyvin haavoittuvainen erilaisille kyberiskuille, mistä maailmallakin on esimerkkejä. Yksittäisten riskien seurauksia ja vaikuttavuutta en osaa arvioida tarkkaan, mutta kybersodalla voidaan pahimmillaan merkittävästi haitata esimerkiksi energiahuollon lamauttamisen kautta kansalaisten jokapäiväistä elämää ja toimeentuloa.
4. Mistä tällainen uhka voisi olla peräisin ja miksi?
Viittaan edelliseen vastaukseeni.
5. Koetteko, että Suomen puolustusvoimat voisi tulevaisuudessa koostua maa-, ilma-, meri- ja kybervoimista?
Ei se ole täysin mahdotonta, mutta kybersodankäyntiin voidaan varautua myös ilman erillisten kybervoimien perustamista.
1. Taiteellisten teosten suoja-aika kestää Suomessa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Onko tälle teidän mielestä perusteita?
Tekijänoikeuslainsäädäntö perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja niihin perustuviin EU-direktiiveihin. 70 vuoden suojaraja on voimassa koko EU:ssa. On epärealistista ajatella, että Suomi yksipuolisesti voisi muuttaa suojarajoja.
2. Tekijänoikeuslaki hankaloittaa esimerkiksi vanhojen sanomalehtien ja kansallisesti tärkeiden elokuvien julkaisua verkossa. Tulisiko lakia tältä osin löyhentää, jotta "kansallisaarteista" voitaisiin nauttia vapaasti?
Tekijänoikeuksissa on kyse eri osapuolien taloudellisista intresseistä. Elokuvien esittäminen on tietenkin helpompaa, jos esittämisestä ei tarvitse maksaa. On kuitenkin muistettava tekijänoikeuksien perimmäinen ajatus: luovan työn tekijällä on oikeus saada kohtuullinen korvaus tekemänsä työn hyödyntämisestä. Kansallisaarteista voidaan nauttia varsin laajasti, koska tekijänoikeuksia on rajoitettu mm. kirjastojen ja vammaisten tarpeisiin tehtävien valmisteiden osalta.
3. Kuinka suurena ongelmana pidätte immateriaalista (patentteihin ja teoksiin kohdistuvaa) piratismia ja miksi?
Levyjen, elokuvien ja kirjojen yms. laiton jakelu verkossa on suuri uhka luovalle teollisuudelle ja piratismi kaikille innovaatioille.
4. Eri puolilla maailmaa on otettu käyttöön ns. kolmen hudin laki, jonka avulla verkkoyhteys voidaan katkaista jos käyttäjä jää kiinni kolmesti verkkopiratismista. Tulisiko verkkoyhteyden katkaiseminen olla mahdollista Suomessakin samoin perustein, vaikka YK on määritellyt sen perusoikeudeksi?
En usko YK:n on tarkoittaneen sitä, että sen määrittelemillä perusoikeuksilla voitaisiin perustella rankaisematta jättämistä piratismin kaltaisesta toiminnasta. Jos tekijä syyllistyy jatkuvasti verkkopiratismiin, josta aiheutuu merkittävää haittaa, tulee tällaiseen toimintaan voida puuttua kovinkin toimin. Sanktioissa pitää pyrkiä EU-maiden yhteiseen menettelytapaan.
1. Suomessa on käytössä poliisin hallinnoima lapsipornosuodatus, jolla estetään kansalaisten pääsy kielletyille internetsivustoille. Mitä olette mieltä sensuurista ja tulisiko olemassa olevan suodattimen käyttöä laajentaa?
Ongelma, jota lapsipornosuodatuksella pyritään ratkaisemaan, on erittäin vakava. Sitä vastaan on taisteltava kaikin tehokkain keinoin. Tämän kaltainen suodatus ja sen laajentaminen on enemmänkin seurausten hoitoa, kun meidän pitäisi pystyä puuttumaan ongelmiin ja niiden syihin jo huomattavasti aiemmin. Tähän liittyen on tärkeää nostaa yhteiskunnassa esille materialististen arvojen rinnalle yhteisöllisyyttä, toinen toisistamme välittämistä ja arvostamista sekä oikean ja väärän tunnistamista, jotta voimme mahdollisimman hyvin ehkäistä myös lapsipornon leviämistä ja muita nettimaailmassa esiintyviä vakavia ilmiöitä.
2. Ruotsissa voimaan tullut niin sanottu FRA-laki mahdollistaa maan rajojen kautta kulkevan liikenteen seuraamisen. Suomi ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin suojellakseen kansalaistensa yksityisyyttä, vaikka suuri osa Suomen tietoliikenteestä kulkee Ruotsin läpi. Millaisena uhkana naapurivaltioiden harjoittamaa salakuuntelua pidätte kansalaisten ja yritysten kannalta?
Ylipäätään yksityisyydensuojan heikkeneminen internetissä on huolestuttava ilmiö, mutta en osaa arvioida tähän asiaan liittyvän uhan suuruutta.
3. Eri puolilla maailmaa operaattoreiden vastuuta asiakkaiden verkkoliikenteen valvonnassa on pyritty kasvattamaan. Mitä mieltä olette suuntauksesta?
Viittaan edelliseen vastaukseeni.
1. Tulisiko Suomen entistä aktiivisemmin vapauttaa verovaroin tuotettuja tietoaineistoja julkiseen ja ilmaiseen käyttöön? (kuten Maanmittauslaitoksen karttatiedot)
Jo edellisen hallituksen ohjelmassa linjattiin periaateratkaisuista, joilla mahdollistetaan julkisen sektorin tuottamien tietojen avaaminen laajempaan käyttöön. On hyvä, että tätä linjaa jatketaan edelleen ja tutkitaan myös uusia mahdollisuuksia tähän liittyen kuitenkaan tietosuojaa vaarantamatta.
2. Tulisiko valtion ottaa suurempi rooli nopeampien Internet-verkkojen rakentamisessa?
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa internet-pohjaisilla palveluilla on entistä suurempi rooli ja tämä suuntaus tulee varmasti jatkumaan. Siksi riittävien internet-yhteyksien rakentaminen tasavertaisesti ja kohtuuhintaisesti kaikkien suomalaisten saataville on ensiarvoisen tärkeää. Valtion nykyistä suurempi rooli internet-yhteyksien rakentamisessa on perusteltua, mikäli muutoin ei pystytä takaamaan riittävän nopeita internet-yhteyksiä kaikille suomalaisille.
3. Mitkä ovat mielestänne Suomen tietoyhteiskuntakehityksen tärkeimmät painopistealueet?
Yksi on tietysti edellisessä vastauksessani esille ottamani asia: riittävän nopeiden ja kohtuuhintaisten internet-yhteyksien turvaaminen kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi pitää kiinnittää enemmän huomiota käyttäjä- ja asiakaslähtöisyyteen. Suomi esimerkiksi vanhenee vauhdilla. Laitteiden valmistuksessa ja sähköisissä palveluissa pitää ottaa huomioon myös iäkkäimmät käyttäjäryhmät.
Muita tärkeitä asioita ovat mm. sähköisen asioinnin ja palveluiden kehittäminen ja tehostaminen julkisella sektorilla sekä yritystoiminnan kehittymistä tukevat hankkeet esimerkiksi sähköiseen kaupankäyntiin, PK-yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja innovaatiojärjestelmän uudistamiseen liittyen.
4. Tapani-myrsky osoitti kuinka haavoittuvainen Suomen viestintäinfrastruktuuri on. Millä tavoin Suomi voisi kehittyä tällä saralla?
Tapani-myrskyn tuhojen seurausten hoidossa epäonnistuttiin pahoin ja meillä on siihen liittyen paljon opittavaa. Ensinnäkin myrskyyn ja sen tuhoihin varautuminen oli puutteellista monelta osin, mutta erityisesti epäonnistuttiin tuhojen korjaamisessa. Myrskytuhojen ennaltaehkäisy sekä sähköyhtiöiden ja puhelinoperaatoreiden toiminta ei kuulu suoranaisesti tasavallan presidentin toimivaltaan, mutta kuten kannanotossani 4.1.2012 kerroin, presidenttinä puuttuisin päättäväisesti Tapani-myrskyn kaltaisten tapausten esiin nostamiin kriisijohtamisen ongelmiin. Tulevaisuudessa on varmistettava, että tämän mittaluokan kriisejä hoidetaan kokonaisvaltaisesti valtioneuvoston johdolla. Hyvän lähtökohdan tarjoaa Vanhasen I hallituksen vuoden 2004 tsunamin jälkeen kehittämä kriisijohtamismalli.
1. Jouluna tuli päätös Yleisradion rahoituksen järjestämisestä. Oletteko tulevan Yle-veron kannalla, vai oletteko jonkin muun järjestelmän kannalla. Perustelut mielipiteelle.
Täysin oikeudenmukaista ja toimivaa keinoa Ylen rahoittamiseksi ei ole olemassa. Ehdotetulla Yle-verollakin on omat heikot puolensa, mutta muiden esillä olleiden vaihtoehtojen joukosta se on paras. Etenkin nykyisen kaltaisen tv-lupamaksun aika on ohi.
2. Hyvitysmaksujärjestelmään on tulossa uudistus vuonna 2013. Nykyinen tallennusalustapohjainen malli aiotaan muuttaa joksikin muuksi. Millainen on teidän mielestä sopiva ratkaisu, vai toimiiko kyseinen järjestelmä enää digitaalisen median aikakaudella? Julkisuudessa on puhuttu laajakaistoista perittävästä verosta.
Jos joutuisin määrittelemään päätöksentekijänä kantani tähän kysymykseen, kuuntelisin ensin huolella asiantuntijoita ja tekisin vasta sitten oman linjaukseni asiassa.