Manu Pitkänen
8. syyskuuta, 2015 10:03
Suomalainen asianajotoimisto Hedman Partners kehuu Digitodayn uutisessa osuneensa todelliseen kultasuoneen. Asianajotoimisto lähettää suomalaisille piraateille viikoittain sata kirjettä, joissa pyydetään sovittelemaan epäilty tekijänoikeusloukkaus 600 eurolla.
Hedman Partnersin lakimies Joni Hatanmaan mukaan 600 euron korvaus on yhtä loukkausta koskeva minimisumma. Mikäli samaa henkilöä epäillään useammasta loukkauksesta, kasvaa hänelle kohdistettu korvausvaatimuskin. Siispä jos Hedman Partners lähettää viikoittain sata kirjettä, joissa korvaukseksi vaaditaan minimisummaa, liikkuu kirjeiden ympärillä viikkotasolla 60 000 euron bisnes. Vuositasolla se tarkoittaisi 3,12 miljoonaa euroa.
Hedman Partners ei tietysti saa tuota summaa itselleen viikossa, vaan se on tarkoitettu oikeudenomistajille. Jo pelkkä 10 prosentin siivu kuitenkin tarkoittaisi vuositasolla noin 300 000 euron bisnestä kirjeiden lähettämisellä. Useimmat kirjeen saaneet maksavat vaaditun summan kiltisti, mutta osa on päättänyt edetä asiassa oikeuteen saakka. Oikeuteen asti menevät tapaukset lienevät paras tulonlähde kirjeitä lähettäville asianajotoimistoille.
Bisnesmahdollisuus on haistettu muuallakin, sillä samaa liiketoimintamallia on alkanut harjoittaa myös Tekijänoikeus Adultia Oy -niminen yritys, jolle Hedman Partnerskin on menettänyt asiakkaitaan.
Korvauskirjeiden lähettämiseen vaadittu työ on melko suoraviivaista: kerätään tiettyä tiedostoa vertaijakeluverkossa jakavien suoamalaisten henkilöiden IP-osoitteet, pyydetään markkinaoikeudelta päätöstä selvittää IP-osoitteiden omistajatiedot ja lähetetään kirjeet operaattoreilta saatujen tietojen avulla.
Hatanmaan mukaan Saksassa laittomien latausten määrä on kääntynyt laskuun huomautuskirjeiden ja oikeudenkäyntien takia. Hän surkutteleekin Digitodayn jutussa, ettei huomautuskirjeet ole sellainen bisnes, jota voisi tehdä eläkeikään saakka.
Ranska tuli muutamia vuosia sitten tunnetuksi piraattipiireissä maana, jossa piraatteja huomauteltiin vastaavilla kirjeillä. Ranskan tapauksessa kirjejärjestelmä oli kuitenkin valtiollisen viraston alaisuudessa, eivätkä asianajotoimistot päässeet siis väliin pyörittämään omaa bisnestä. Ranskan malli perustui kolmeen kirjeeseen, joista ensimmäinen oli vain pelottelukirje, eikä se johtanut vielä mihinkään oikeudellisiin jatkotoimenpiteisiin.