Matti Robinson
14. tammikuuta, 2012 16:32
Presidentinvaalit ovat parhaillaan käynnissä ja kiireisimmät ovat käyneet jo antamassa oman äänensä näkemystensä mukaan parhaalle presidenttiehdokkaalle. Ensi viikon sunnuntaina, varsinaisena äänestyspäivänä, päätetään yhdessä kuka tätä maata johtaa. Kertovatpa gallupit kuinka selvää kieltä tahansa yhden tai toisen ehdokkaan todennäköisyydestä Mäntyniemen herraksi tai rouvaksi, on tärkeä nostaa kissoja pöydille.
Kenties vaalien näennäisesti selkeä lopputulos on ajanut kampanjat, keskustelun ja koko presidenttikisan hieman värittömäksi. Näin ainakin sanovat allekirjoittanutta tarkemmin politiikkaa arvioivat ihmiset näköradiossa. Omassa silmässä värittömyys ei kuitenkaan haittaa, mikäli keskustelua käydään oikeista asioista. Ja oikeilla asioilla tarkoitan itselleni tärkeitä asioita, en niitä kaikkien vaalien iänikuisia, itsestäänselvästi tärkeitä teemoja, joihin lukeutuvat muun muassa isänmaa, hyvinvointi ja talous.
Suurelta osin varmasti työnkuvasta johtuen -- mutta ehdottomasti ei ainoastaan -- yksi allekirjoittaneelle tärkeimmistä teemoista on internetin asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensialkuun teema kuulostaa varsin yksiulotteiselta ja tylsältä. Tietysti kaikki haluavat nopeat internet-yhteydet Suomen joka kolkkaan. Kyse on kuitenkin paljon muustakin.
Pyrimme parhaillaan meneillään olevassa presidenttiehdokkaiden haastattelusarjassa tuomaan muun muassa jotain internet-aikakauden ongelmakohtia ja kysymyksiä esiin. Esimerkiksi sodankäynti, tekijänoikeudet ja perusoikeudet, yksityisyys sekä sensuuri ovat täysin eri tavalla tapetilla nimenomaan internetin ansiosta, syystä tai vuoksi.
Itseäni hieman hämmentää kuinka vähäiselle huomiolle jäävät nimenomaan internetiin liittyvät pulmat. Luultavasti kaikki presidenttiehdokkaat ovat samaa mieltä kanssani, että internet on muuttanut täysin edellä mainitsemiani asioita. Suomi ei kuitenkaan ole missään tapauksessa pysynyt muutoksen mukana. Tietystikään kukaan ei voinut olettaa, että 10 tai 15 vuotta sitten aletaan Suomen lainsäädäntöä muuttamaan merkittävästi vain, koska jokin maailmanlaajuinen verkko nosti suosiotaan. Eiköhän kuitenkin sovita nyt ja tässä, että internet tuli jäädäkseen, hyväksyi sen tai ei.
Käsittämättömistä internetiin liittyvistä lainsäädännöllisistä viidakoista voisi varmaan joku enemmän asiaan perehtynyt kirjoittaa oman mielipidekirjoituksensa (kyllä, ihan oikeasti), mutta esimerkkinä voisin nostaa esille viimeaikoina näkyvästi esille nousseen verkkosensuurin. On ihmeellistä, että suomalainen yhdistys pystyy määrittelemään mitä sinä selaat tietokoneellasi. Puhun tietysti Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n määrittelemästä sensuurilistasta, jonka johdosta Elisan asiakkaana olevat piraatit joutuvat lataamaan Chisu-albumit The Pirate Bayn sijaan isohunt.org:sta.
Koko prosessi on niin ylitsevuotavan kummallinen, että en oikein tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkään en tiennyt, että rekisteröidyllä yhdistyksellä (ry) on näin suuri vaikutusmahdollisuus. Käräjäoikeushan asiasta tietysti päätti ja toimeenpanosta piti huolen ulosottovirasto, mutta varsinaisen sisällön laatija oli TTVK. Ja kaikki tapahtui nykyisen tekijänoikeuslain pelisääntöjen mukaan. Kaikille tiedoksi, että jokainen yksityishenkilö voi olla perustamassa omaa, samanlaista yhdistystä. Entistä kummallisemmaksi asian tekee se, että samaan aikaan poliisin toimintavaltuudet ovat erittäin rajatut tämän kaltaisissa tapauksissa. Näin ihmetteli nettipoliisi Marko "Fobba" Forss keskiviikkona Facebookissa.
Fobbasta puheenollen. Häneltä tuli ensimmäisenä tieto, että kyseisen sensuurilistan laatija oli nimenomaan mainittu yhdistys, ei käräjäoikeus eikä mikään muukaan viranomainen. Lainvoimaisen päätöksen läpinäkyvyys oli siis käytännössä olematonta. Selvää on, että tiedostojakajat tekevät rikoksen ja heidät pitäisi saada nalkkiin, mutta millä hinnalla täysin kohtuuttomia, tehottomia ja jopa lainopillisesti arveluttavia päätöksiä tehdään? Ja millaisiin keinoihin seuraavaksi ryhdytään? Kuten Effin Ville Oksanen sanoi Iltasanomien haastattelussa: "Kiinassa on virasto, jossa on 15 000 henkilöä vastaamassa internetin sensuroinnista. Ei sielläkään ole onnistuttu."
Nostin mainitsemistani aihealueista esiin yhden, johon liittyen otin yhden tapauksen ja käsittelin sitä osittain. Minimaalinen osa nykyistä "tietoyhteiskuntaa", mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta silti kysymyksiä ja suoranaisia epäkohtia riittää.
Fobba arvioi Facebookissa julkaistussa kirjoituksessaan, että tällaisten päätösten loppu tulee mahdollisesti vasta, kun uusi sukupolvi pääsee päättävään asemaan. Itselleni se kuulostaa kyllä huolestuttavalta, koska lukeudun pikemminkin parhaillaan presidenttiehdokkaana olevan Paavo Arhinmäen sukupolveen enkä uuteen Facebook-sukupolveen. Onko todellä näin, että joudun odottelemaan vielä toiset 10 tai 15 vuotta ennen kuin internet otetaan oikeasti huomioon.