Teemu Laitila
17. lokakuuta, 2011 20:55
Suomen valtion tavoin EU-komissio on herännyt kaikkialle yltävien ja nopeiden laajakaistojen suomille mahdollisuuksille. Laajakaistoilla halutaan tukea bisnestä ja tukea samalla kansalaisten tasa-arvoa kehittämällä sähköisiä palveluita.
Komissio aikoo tällä viikolla esittää runsaan yhdeksän miljardin euron investointeja, joilla on tarkoitus saada kaikki EU-kansalaiset vähintään 30 megabitin laajakaistojen ääreen vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi puolella populaatiosta olisi komission visioissa jo 100 megabitin kaistat.
Asiasta kertovan BBC:n mukaan osalla laajakaistarahoista voitaisiin myös tukea erilaisia tietoyhteiskunnan palveluita, joilla tarjottaisiin kansalaisille tasa-arvoinen pääsy erilaisiin palveluihin pidemmistä etäisyyksistä huolimatta. Monen kymmenen saati sadan megabitin kaista on kuitenkin rankasti ylimitoitettu vaikkapa KELA:n kanssa asiointiin, ellei pulju ole siirtymässä lähivuosina henkilökohtaiseen videoneuvontaan.
Sadankin megabitin kaistan saa kuitenkin hyötykäytettyä tehokkaasti esimerkiksi streamaamalla HD-laatuista videokuvaa joko IPTV-palveluista tai netin videovuokraamoista. Paitsi että tarjonta on lähes olematonta. Suomessa ja Euroopassa ollaan vuosia jäljessä esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa Netflix ja Hulu tarjoavat jo 1080p-tasoista videokuvaa netin kautta koteihin ja vieläpä monikanavaäänillä varustettuna. Netflix on kasvanut jopa niin suureksi, että yhtiön videopalvelut muodostavat neljänneksen kaikesta maan internet-liikenteestä.
Suomalaisillekin on jo tarjolla muutamia netissä toimivia videovuokraamoita, joista saa jopa jonkun sortin HD-videoita. Silti aktiivisesti sarjoja seuraavalle ja elokuvia harrastavalle ei ole tarjolla internet-operaattorista riippumatonta vaihtoehtoa, josta suosikkisarjansa saisi vaikka edes muutama päivä tv-esityksen jälkeen kuukausimaksun hinnalla tai yksittäisiä jaksoja parilla eurolla.
Heikko tarjonta on omiaan nostamaan piratismilukuja, kun toimivien palveluiden puutetta paikataan laittomista lähteistä ladatulla sisällöllä.
Syynä heikkoon tilanteeseen on suurelta osin EU-maiden täysin epäyhtenäinen lisensointijärjestelmä. Yhtenäisen lisenssin puuttuessa palvelun laajentaminen useampaan maahan vaatii aina neuvottelut paikallisten oikeudenhaltijoiden kanssa ja saattaa johtaa esimerkiksi erilaisiin hintoihin samasta palvelusta maasta riippuen. Tästä syystä suomalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset sekä esimerkiksi ranskalaiset pääsevät nauttimaan Spotifyn näppärästä musiikkipalvelusta, mutta saksalaiset jäävät ilman palvelua, vaikka kysyntää luulisi riittävän.
Yksi EU:n tarkoituksista on luoda yhtenäinen talousalue, jonka sisällä yrityksillä olisi helppoa laajentaa toimintaansa ja hyödyntää koko 500 miljoonan asukkaan potentiaali mahdollisina asiakkaina. Asiakkaiden kannalta koko EU:n laajuisen markkina-alueen pitäisi tarkoittaa kasvanutta kilpailua ja sitä kautta laadukkaampia palveluita ja matalampia hintoja. Tähän saakka EU:n sisämarkkinat ovat kuitenkin jääneet ainakin digitaalisten palveluiden osalta lähinnä ajatuksen tasolle. Tilanne on erikoinen jo senkin puolesta, että netin kautta tarjottavat palvelut ovat se tehokkain tapa palvella suurta määrää ihmisiä sijainnista riippumatta.
EU-komission digitaalisista asioista vastaava hollantilainen komissaari Neelie Kroes on onneksi ottanut asiakseen kehittää EU:n sisämarkkinoiden laajuista lisensointijärjestelmää. Toisaalta asiasta on puhuttu ainakin musiikin osalta jo niinkin aikaisin kuin vuonna 2008, eikä tilanne ole olennaisesti parantunut.
Täytyy siis toivoa, että EU saa vauhtia yhtenäisen lisensointijärjestelmän luomiseen, jotta tuleville laajoille kaistoille saadaan järkevää käyttöä.