Petteri Pyyny
2. kesäkuuta, 2024 18:33
Kesäkuun 1. päivä, vuonna 1999 julkaistiin pieni, mutta merkittävä sovellus: Napster. Kahden yliopisto-opiskelijan, Shawn Fanningin ja Sean Parkerin, luomus löysi käyttäjäkuntansa silmänräpäyksessä.
Musiikkiteollisuuden toimintamallit olivat jo taustalla murskaantumassa pala kerrallaan, mutta kukaan ei vielä tuolloin osannut aavistaa sitä, miten perustavanlaatuisia muutokset tulisivat olemaan.
Ensimmäiset askeleet otettiin oikeastaan jo vuonna 1991, kun musiikkia digitaalisiksi tiedostoiksi, järkevällä tiedostokoolla pakkaava MP3-formaatti keksittiin saksalaisessa Fraunhoferin tutkimuslaitoksessa.
Muutamaa vuotta myöhemmin otettiin samoihin aikoihin kaksi muuta merkittävää askelta. Ensinnäkin Tim Berners-Lee loi www-teknologian ja tietämättään potkaisi käyntiin internetin koteihin tuoneen vallankumouksen. Vuonna 1994 myös Fraunhoferin tutkimusyksikössä tapahtui lisää, kun l3enc -pakkausohjelma julkaistiin. l3enc oli ensimmäinen tavallisella Windows -tietokoneella järkevähkössä ajassa musiikkikappaleet MP3-muotoon.
Sitten ysäri otti askeleita eteenpäin ja nettiyhteydet alkoivat saapumaan tavallisiin kotitalouksiin. Korkeakouluissa niistä muodostui jo tuolloin äärimmäisen tärkeä työkalu opiskelijoiden ja opettajien työssä.
PC-tietokoneiden kultavuodet olivat nekin nimenomaan ysärillä: Windows 95, netin yleistyminen ja aina vain tehokkaimmaksi muuttuneet suorittimet loivat aivan uusia mahdollisuuksia myös musiikin saralla. Myös CD-ROM -asemien yleistyminen tietokoneissa oli yksi merkittävä palanen kokonaisuudessa.
Yhtäkkiä, joskus vuoden 1997 tienoilla verkosta alkoikin löytymään sieltä täältä laittomia digitaalisia kopioita suurten, kansainvälisten artistien biiseistä. Linkkejä kappaleisiin löytyi sieltä täältä, useimmiten sen ajan (varsin kehnoja) hakukoneita luovasti käyttäen.
Tärkein paikka kuitenkin mistä kappaleita löysi, olivat erilaiset anonyymit FTP-palvelimet, eli eräänlaiset verkossa toimivat tiedostopalvelimet, joihin saattoi päätyä verkkosivun linkin kautta.
Eli musiikin digitaalinen piratismi oli ottamassa ensimmäisiä loikkiaan eteenpäin. Ainoa, mitä vielä puuttui, oli keskitetty paikka, josta haluamansa kappaleet löytäisi näppärästi.
Ja tähän saumaan saapui Napster.
Se oli ensimmäinen suuren yleisön omaksuma vertaisverkkosovellus eli p2p-sovellus. Ja sen ainoa funktio oli toimia helppona tapana MP3-muodossa olevan musiikin jakeluun.
Vertaisverkkotekniikka oli nerokas veto Napsterilta. Eli jokainen, joka ryhtyi käyttämään Napsteria, laittoi oman MP3-kokoelmansa sisältävän hakemiston jakoon sovelluksen kautta. Käyttäjä pystyi etsimään MP3-kappaleita koko verkosta ja lataaminen tapahtui sen käyttäjän tietokoneelta, jonka koneelta haluttu kappale sattui löytymään. Vastaavasti muut käyttäjät pystyivät lataamaan samaisen käyttäjän tietokoneella talletettuja kappaleita.
Napsterista tuli välittömästi valtavan suosittu.
AfterDawn perustettiin lähes samoihin aikoihin Napsterin kanssa ja Napsterin saagan seuraaminen täytti uutisosiotamme vuosien ajan hyvinkin tiiviisti. Ensimmäistä kertaa Napster mainittiin uutisissamme jo marraskuussa 1999, kun Yhdysvaltain levyteollisuutta edustava RIAA haastoi Napsterin oikeuteen.
Napster joutui siis jo aivan ensimetreillä levyteollisuuden tähtäimeen - eikä syyttä. Se oli kenties ensimmäinen nettisovellus, jonka vaiheista uutisoitiin televisiouutisissakin lähes viikottain. Ja julkisuus tietysti lisäsi entisestään sovelluksen suosiota.
Napsterilla arvioidaan olleen huippuaikanaan yli 80 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää. Ja kun muistaa, että tuo luku saavutettiin netin alkuvuosina, 2000-luvun aivan alussa, se on aivan käsittämätön ihmismäärä.
Lopulta Napsterin oikeusjutut kaatoivat yhtiön. Se määrättiin sulkemaan palvelunsa jo alkuvuodesta 2001 ja lopulta yhtiö ajautui konkurssiin kesällä 2002.
Mutta Napsterin vaikutus oli isompi kuin vain sen 3 vuotta kestänyt toiminta. Se opetti kuluttajille täysin uudenlaisen tavan musiikinjakeluun: digitaalisen, verkon yli tapahtuvan tiedostojen lataamisen.
Vuosituhannen alussa syntyikin valtava määrä kannettavia MP3-soittimia ja lähes kaikki CD-soittimetkin ryhtyivät tukemaan MP3-formaattia noina hulluina vuosina.
Mutta vasta Apple sai muutettua MP3-vallankumouksen salonkikelpoiseksi, isoksi liiketoiminnaksi. Vuonna 2003 lanseerattu iTunes-musiikkikauppa oli ensimmäinen digitaalista musiikkia myyvä kauppa, joka onnistui todella räjäyttämään pankin.
Apple yhdisti iPod-musiikkisoittimiensa suosion DRM-suojauksilla varustettuihin digitaalisiin musiikkikappaleisiin ja maltilliseen hinnoitteluun. Yhdistelmän ansiosta sekä levy-yhtiöt että kuluttajat olivat tyytyväisiä kokonaisuuteen: yhtiöt saivat rahaa ja kuluttajat pystyivät nauttimaan digitaalisesta musiikista, johon olivat oppineet MP3:sten myötä.
Vasta Spotifyn nousu murskasi kappalekohtaisen hinnoittelun aikakauden, mutta senkin voidaan katsoa olevan vain jatkumoa sille hyökyaallolle, jonka Napster aiheutti musiikkiteollisuudessa.
CD-levyjen globaali myynti oli korkeimmillaan vuonna 2002 eikä se ole koskaan enää palannut lähellekään kultavuosiensa lukuja. Mutta musiikkiin kulutetun rahan määrä on sen sijaan kasvanut noista vuosista, kiitos suoratoistopalveluiden suosion.
Napsterin tuotemerkki on alkuperäisen yhtiön konkurssin jälkeen hyppinyt firmalta toiselle. Sen alla on pyöritetty useimmiten digitaalisia musiikkikauppoja, mutta ei koskaan sellaisella menestyksellä, etteikö nimi olisi vuosien saatossa alkanut painumaan jo historian hämäriin.