Petteri Pyyny
8. helmikuuta, 2024 7:07
Euroopan Unionin ns. right to repair -lainsäädäntö on kehittymässä askel askeleelta kohti todellisuutta. Lainsäädännön taustalla on halu lopettaa kertakäyttökulttuuri, jossa tuotteiden elinikä on naurettavan lyhyt - ja jossa tuotteiden korjaaminen ei yleensä kannata.
EU:n right to repair eli "oikeus korjata" -lainsäädäntö on itse asiassa valtava määrä uusia lakeja, joilla pakotetaan etenkin elektroniikkateollisuutta mahdollistamaan laitteiden korjaaminen.
Yksi merkittävä muutos on akkujen vaihtamisen helpottuminen. Näissä keskustelu keskittyy usein kännyköihin, mutta laki tulee pakottamaan myös valtavan määrän muita tuoteryhmiä muuttamaan tuotteitaan niin, että niistä voidaan vaihtaa akut. Ja akkujen vaihto pitää onnistua nimenomaan kotikonstein. Myös varaosien ja akkujen saatavuudelle asetetaan tietyt ehdot ja aikarajat.
Nyt EU on lisäämässä valmistajille myös lisää vastuita virhevastuun muodossa. Tuotteiden virhevastuu pidentyy 2 vuoteen ostohetkestä. Virhevastuuta kutsutaan kansankielellä usein takuuksi, vaikkakin ne ovat itse asiassa hieman eri asia. Virhevastuu tarkoittaa sitä, että laitteeseen ilman ulkoista/käyttäjän syytä syntyvät ongelmat tai viat pitää korjata. Kuluttajan ei tarvitse ottaa yhteyttä maahantuojaan tai valmistajaan, vaan kauppa, joka myi tuotteen, on velvollinen hoitamaan asian kuluttajan puolesta.
Jos laitteessa todetaan vika kyseisen 2 vuoden ajanjakson aikana ja se korjataan myyjäliikkeen toimesta, kyseisestä korjauksesta alkaa automaattisesti 12 kuukautta kestävä takuuaika korjaukselle itselleen. Eli vaikka tuote olisi hajonnut juuri ennen 2 vuoden virhevastuujakson loppua ja se korjataan, myyjän toimesta, tuotteelle tulee 12 kuukautta lisää taattua, toimivaa elinaikaa.
Liikkeillä on toki oikeus tarjota myös korvaava tuote tilalle, eli korjauksesta voi myös kieltäytyä. Kullakin EU-maalla on oikeus halutessaan pidentää direktiivin asettamia vähimmäisaikoja.
Lisäksi right to repair -direktiiviin tullaan lisäämään erillinen pykälä, jonka mukaan valmistajat eivät saa estää kolmansien osapuolten varaosien myyntiä tai valmistusta. Myöskään 3D-printattuja varaosia ei voi kieltää, eikä varaosien yhteensopivuutta saa estää ohjelmallisesti, kuten vaikkapa Apple nykyisin tekee (kaikki Applen tuotteisiin lisätyt varaosat pitää parittaa laitteen kanssa, Applen toimesta).