Petteri Pyyny
10. kesäkuuta, 2019 17:30
Avasimme AfterDawn-sivustomme 10. kesäkuuta vuonna 1999. Aloitammekin nyt kerran kuukaudessa tehtävän muistelukavalkadin 20 vuoden takaiseen uutistarjontaamme, kuukausi kerrallaan.
Tässä vaiheessa haluamme myös muistuttaa siitä, että sivustomme oli alkuaikoina keskittynyt etenkin MP3-teknologiaan ja siihen liittyvään uutisointiin. DVD-elokuviin ja videotoistoon liittyvät tekniikat hiipivät uutisointiin ja sisältöön mukaan nekin jo aivan alkuvaiheessa. Mutta mitään "kaikkea teknologiasta"-tyylistä kattavuutta emme alkuvuosina uutispuoleemme edes hakeneet.
Ja luonnollisesti kesäkuussa uutistarjontamme oli muutoinkin kovin vähäistä, sivustoa oltiin vasta aloittelemassa ja selkeää sapluunaa siitä, mitä tuleman pitää, ei vielä todellakaan ollut.
Kesäkuun 1999 uutisnostoina mainitsimme mm. CD-levyjen rippaukseen tarkoitetun WinDAC-ohjelman päivittyneen uuteen versioon (tuolloin v1.49). Kyseinen ohjelma kykeni siis "purkamaan" musiikki-CD:n sisällön tietokoneelle WAV-muotoon kovalevylle, jonka jälkeen se voitiin pakata pienempään MP3-muotoon.
20 vuotta myöhemmin asiaa seuraavana voidaan todeta CD-rippausohjelmien tarpeen kadonneen joskus vuoden 2010 hujakoilla, kun Spotify ja muut verkon suoratoistopalvelut jyräsivät itsensä kuluttajien sydämiin. Jo tätä ennen CD-levyjen omatoimisesta siirrosta MP3-muotoon oli kadonnut terä, kun erilaiset p2p-palvelut olivat tehneet helpommaksi ja nopeammaksi ladata valmiit MP3-tiedostot tietokoneelle kuin mitä homman itse tekemällä pystyisi saavuttamaan. WinDACin kehitys ja tuki on lopetettu virallisestikin vuonna 2011.
WinDAC listattiin vuosien ajan myös AfterDawnin omistamassa download.fi -palvelussa (ja sitä ennen AfterDawnin omassa tiedostonlatauspalvelussa, josta se siirtyi download.fi:n alle aikanaan). EUCD-lainsäädäntö teki kuitenkin kyseisten ohjelmien jakelusta laitonta Suomessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, koska valtaosa CD-rippereistä mursi myös CD-levyiltä löytyvät kopiointisuojaukset.
Vuoden 2005 lopulla poistimme sivuiltamme WinDACin, kuten valtavan vuoren muitakin ohjelmia ja tiedostoja, voimaan tulossa olleen uuden tekijänoikeuslain vuoksi.
Toinen uutisoinnin arvoinen ohjelmistopäivitys oli sekin Windowsille tarkoitettu ripperi. Power Ripper oli tarkoitettu puolestaan DVD-elokuvien kopioimiseksi omalle tietokoneelle ja siitä muilla ohjelmilla myöhemmin pienempään muotoon. Kesäkuussa Power Ripper päivittyi versioon v1.16 ja mekin listasimme sen osaksi latauspalveluamme.
Power Ripperin kohtalona on ollut sama kuin edellä mainitun WinDACinkin kohdalla - tarve sille katosi. Ensin laajamittaisen piratismin ansiosta ja myöhemmin Netflixin ja kumppaneiden toimesta. Ja kuten WinDAC, myös Power Ripper katosi latauspalvelustamme aikanaan EUCD:n vuoksi.
Tietääksemme Power Ripperin kehitys lopetettiin jos joskus 2000-luvun alussa, viimeisin versio lienee ollut v1.65. Sen korvasivat vielä tulevina vuosina kehittyneemmät ja helppokäyttöisemmät DVD-rippaukseen erikoistuneet ohjelmat, kunnes niidenkin kohtalo oli sama, jonka aiemmin kuvasimme.
Vuonna 1999 ei todellakaan ollut olemassa älypuhelimia. Mutta niitä muistuttavia laitteita jo oli - lähinnä johtajien ja todella pahasti asiaan hurahtaneiden nörttien käytössä. Kyseiset härvelit olivat kämmenmikroja, eli PDA-laitteita. Ne muistuttavat monella tapaa nykyisiä älypuhelimia, mutta tyypillisesti niissä ei ollut (tuohon aikaan) tarjolla minkäänlaista nettiyhteyttä - ainakaan ilman johdon kytkemistä tietokoneeseen.
PDA-laitteita vaivasi sama ongelma kuin älypuhelimiakin vielä vuosi, pari sitten: tallennustilan vähyys. Samasta ongelmasta kärsivät myös tuon ajan ensimmäiset digikamerat, jotka olivat nekin tehneet esiinmarssin vasta paria vuotta aiemmin - ja joiden saapumista keskivertokoteihin saatiin odotella vielä useampi vuosi.
Tuohon aikaan tallennustilaa pystyi laajentamaan muistikorteilla, joista alan de facto-standardi vuonna 1999 oli ehdottomasti CompactFlash. Ongelmana oli muistin kalleus, jonka vuoksi muistikorttien koot pyörivät tyypillisesti jossain 8 megatavun ja 32 megatavun välimaastossa - ja hintaa oli silti satoja euroja. Ja kyllä, nimenomaan puhutaan megatavuista.
Tuohon väliin kiilasi IBM tuomalla CompactFlash-korttien kokoisen kovalevyn myyntiin kesäkuussa 1999. Kovalevy tarjosi - tuohon aikaan huikeat - 340 megatavua tallennustilaa noin neliötuuman kokoisella kortilla. Hinat oli toki muikea, mutta "oikeisiin" muistikortteihin nähden silti varsin maltillinen. 340 megatavun MicroDrive maksoi myyntiin tullessaan 499 dollaria ja mahdollisti mm. laajankin MP3-kokoelman siirtämisen PDA-laitteelle.
1990-luvulla leffateollisuus halusi puristaa DVD-elokuvista enemmän rahaa kuin vain kertamaksun. Tuota varten suuret studiot kehittivätkin uuden formaatin, joka kantoi nimeä DIVX. Kyseiset DVD-elokuvat olivat kertakatsottavia. Ne maksoivat vain murto-osan tavallisen DVD-elokuvan hinnasta, mutta leffaa pystyi katsomaan ainoastaan 48 tunnin ajan ostohetkestä eteenpäin. Tuon jälkeen piti maksaa lisämaksua, jolla sai ostaa lisää katseluaikaa.
Ideana oli siis puristaa elokuvien vuokrausbisnes studioiden omiin käsiin. Mutta kuluttajat inhosivat formaattia ja halusivat nimenomaan omistaa elokuvansa, vaikka sitten isompaa hintaa vastaan. Lopulta koko DIVX-formaatti kuopattiinkin vähin äänin vuoden 1999 kesäkuussa.
Formaatin fiaskosta jäi kuitenkin elämään siitä piruilumielessä väännetty DivX ;-) -formaatti, jota piraatit suosivat vuosituhannen vaihteen tienoilla. Hymiö kuului osaksi piraattiformaatin nimeä. Sittemmin DivX ;-) "kasvoi aikuiseksi" ja muuttui ajan kanssa oikeaksi yhtiöksi, joka kehittää MPEG-4 -pohjaisia pakkaustekniikoita.
Paljon uutisia ei kesäkuussa 1999 julkaistu, mutta niitä voit kuitenkin selailla täältä. Mutta mikä tärkeintä, AfterDawn sivustona aloitti tuolloin, kesäkuun 10., vuonna 1999.
Tässä vielä vanhin tunnettu ruutukaappaus sivustamme, vuoden 1999 heinäkuulta, eli noin kuukausi sivustomme julkaisun jälkeen: