Petteri Pyyny
22. kesäkuuta, 2014 15:23
Kuten muutkin perinteiset toimialat, paperilehtien julkaisijat ovat olleet varsin täydellisesti pihalla Internetin mukanaan tuomista muutoksista. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin sekä aikakauslehdet että sanomalehdet ovat ihmetelleet ennen niin valtavien voittojensa sulamista vuosi vuodelta ja seuranneet vierestä käyttäjien siirtymistä nettiin.
Samaan aikaan on myös paperilehtien kustantajien suhtautuminen nettiin vaihdellut ääripäästä toiseen -- osa lehdistä on uskaltanut hypätä netin kyytiin ja alkanut rohkeasti rakentamaan uutta, digitaalista bisnestä kuihtuvan paperibisneksensä tilalle. Vastaavasti osa julkaisijoista on päättänyt tarrautua vanhaan ja taistella tuulimyllyjä vastaan viimeiseen saakka.
Malliesimerkkeinä hyvin toteutetuista nettiin siirtymistä voitaneen pitää kotimaisia iltapäivälehtiä, brittiläisten Daily Mailin ja Guardianin maailmanvalloitusretkiä ja aikakauslehtipuolella perinteisen The Atlanticin verkkopalveluita.
Euroopan muissa maissa meno on ollut kenties vielä Suomeakin hurjempaa -- monissa maissa etenkin sanomalehtien julkaisijat ovat päättäneet yhteistuumin, että syy heidän katoaviin paperilehtien tilausmääriin ei johdukaan lukijoista tai siitä, että netti olisi näppärämpi tapa lukea uutiset kuin vuorokauden myöhässä ilmestyvä neliömetrin pöytätilaa vievä paperipino. Ei. Syy on Googlessa.
Se, että ihmiset löytävät sanomalehtien verkkosivuillaan julkaisemat uutiset Googlen hakukoneen kautta on ongelma, ainakin ranskalaisille, belgialaisille, tanskalaisille ja - viimeisimpänä - saksalaisille sanomalehdille.
Nyt saksalaiset sanomalehdet vaativat Googlelta 11 prosenttia kaikesta Googlen liikevaihdosta, jonka Google tekee, kun hakutulossivuilla näkyy yksikin saksalaisen sanomalehden linkki. Logiikka millä tähän vaatimukseen on päästy on enemmän kuin hieman epäselvä, mutta tämä on saksalaisten sanomalehtien yhteenliitymän vaatimus oikeusprosessissa, jonka ne ovat aloittaneet Googlea vastaan Saksassa.
Äkkiarvaamalta luulisi jutun keskittyvän nimenomaan Google Newsiin, joka listaa uutisia eri medioista hieman kotimaisten Amppareiden tyyliin linkkeinä, jotka johtavat kunkin lehden sivuille ko. juttuun. Ongelmana tässä logiikassa on se, että Google Newsissä ei ole lainkaan mainoksia, eli Google ei tee lainkaan rahaa tästä palvelusta.
Kustantajat haluavatkin rahaa varsinaisesta Googlen hausta tulevasta rahavirrasta. Eli jos saksalainen käyttäjä hakee Googlen haun kautta vaikkapa termiä "Ukraina" ja yksi esiintulevista hakutuloksista on jonkin saksalaisen sanomalehden sivu, pitäisi Googlen maksaa sanomalehdelle tuosta 11% siitä, mitä hakutulossivulla näkyvät mainokset tuottivat. Riippumatta siitä, klikkasiko käyttäjä kyseisen lehden juttua vai klikkasiko hän itsensä vaikkapa Wikipediaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kuka tahansa saa poistettua omat sivunsa Googlesta yksinkertaisesti robots.txt:tä käyttämällä. Belgiassa vastaava kahakointi johtikin siihen, että Google poisti kaikki belgialaiset sanomalehdet hakutuloksistaan -- jonka jälkeen lehdet huomasivat verkkosivujensa liikenteen romahtaneen ja vaativat sivujensa pääsyä takaisin Googlen hakutuloksiin.
SearchEngineLand huomauttaa myös omassa jutussaan, että lähes kaikki suurimmat saksalaiset sanomalehdet optimoivat sivujaan aggressiivisesti sekä Googlen hakutuloksiin että Google Newsiin ja ovat lisänneet sivuilleen mm. Google Newsiä varten tarkoitettuja parsimisohjeita, kategoriatietoja, jne joita mikään muu palvelu ei käytä.
Kenties kotimaamme paperilehtikustantajat keksivät pian aloittaa vastaavan oikeusprosessin -- jo nyt tästä on kuultavissa kaikuja lehtitalojen kommenteissa ja mielipiteissä.