Petteri Pyyny
17. toukokuuta, 2014 11:25
Viimeisen vuoden aikana mediassa on pyöritelty paljon termiä verkkoneutraliteetti, englanniksi net neutrality. Valtaosa teknologiamediasta kertoo, että tämä hähmäinen käsite on kovastikin tärkeä -- ja samaan aikaan operaattorit kertovat, että tämä, edelleen hähmäinen, termi joutaa romukoppaan..
Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että ns. last mile -nettiyhteyden omistaja, eli se paikallinen verkko-operaattorisi, jolle maksat laajakaistasi kuukausimaksua, kohtelisi kaikkea verkossa liikkuvaa liikennettä tasa-arvoisesti.
Eli käytännössä sitä, että Elisa, Sonera, Saunalahti ja DNA eivät päättäisi puolestasi pitäisikö sinun saada ladattua YouTuben sisältöä nopeammin kuin Helsingin Sanomien sisältöä. Vai pitäisikö molempien tulla juuri niin nopeasti, kuin ne nyt sillä hetkellä Internetin isosta "pilvestä" vain sattuvatkin latautumaan.
Moni Internetin kotikäyttäjä tuskin koskaan ajattelee sitä, miten netti pohjimmiltaan toimii. Useimmille käyttäjille se joko toimii -- tai ei toimi. Siinä se.
Mutta konsepti toimii periaattessa näin -- todella, todella paljon mutkia oikoen:
Edellä kuvatussa mallissa ongelmaa ei olekaan. Ongelma tulee nyt siinä, että nyt osa paikallisista DSL-operaattoreista haluaa, että Uutispalvelu X:n pitäisi maksaa myös heille rahaa siitä, että Pertti voi lukea Uutispalvelu X:ää. Tai muuten Uutispalvelu X siirrettäisiin ryömintäkaistalle -- eli vaikka Pertti maksaakin 8/1Mbps DSL-yhteydestä, Uutispalvelu X:n sivut latautuisivat yhtä hitaasti kuin 1990-luvun modeemilla, jos Uutispalvelu X ei suostu maksamaan Pertin DSL-operaattorille rahaa.
Tilannehan on järjetön, koska Uutispalvelu X maksaa jo siitä, että heidän palvelunsa on verkossa ja Pertti maksaa jo siitä, että hän saa luvatulla nopeudella mitä tahansa sisältöä netistä.
Yksinkertaisesti rahan takia. Ongelma on siinä, että operaattorit ovat alkaneet tarjoamaan kuluttajille valtavan nopeita nettiyhteyksiä suhteellisen halvalla hinnalla. Operaattorit eivät kai koskaan ajatelleet, että 100Mbps nettiyhteyden tilaava asiakas saattaisi käyttääkin palveluaan ns. täysillä tehoilla.
Nettivideo ja -musiikki jyräsivät niin nopeasti, niin suosituiksi, että nyt operaattorit ovat ns. lirissä. Niiden yhteydet kuluttajille päin ovat isoimmissa kaupungeissa jo erittäin nopeat, mutta nyt kun käyttäjät myös käyttävät tuota nopeutta hyvinkin paljon erilaisten palveluiden muodossa, paikallisten operaattoreiden oma, sisäinen verkko on helisemässä kasvaneen liikenteen kanssa. Ja tuon korjaamiseksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa shekkivihkoa esiin ja parantaa verkkoa, isolla rahalla.
Ongelmaksi tulee se, että yksikään operaattori ei uskalla nostaa käyttäjien maksamia kuukausimaksuja -- eikä asettaa tiukkoja käyttörajoituksia datan suhteen, koska käyttäjät ovat erittäin herkkiä vaihtamaan kilpailevalle operaattorille.
Joten paikalliset operaattorit haluavat maksajiksi ne, joiden "syytä" lisääntynyt datan siirto heidän mielestään on. Eli kun paikalliset operaattorit ovat myyneet nopeita nettiyhteyksiä ja käyttäjät ovat löytäneet palveluita, joissa nopeista nettiyhteyksistä on oikeasti hyötyä, operaattoreiden mielestä tämän tilanteen syypää ovat kyseiset palvelut.
No voisivat toki, mutta jos operaattoreille annetaan valta päättää nopeudesta millä mikäkin sisältö loppukäyttäjälle kulkee, ollaan aika huteralla pohjalla. Isot mediatalot, kuten kotimaiset printtimediatalot voisivat maksaa operaattoreille siitä, että heidän uutissivustonsa latautuvat nopeammin kuin pienempien kilpailijoiden sivustot, jne.
Samalla luotaisiin myös sisältöpohjaisen sensuurin mahdollisuus -- joko taloudellisessa mielessä tai poliittisessa mielessä. Mikään ei esimerkiksi estäisi Elisaa, Soneraa ja DNA:ta rakentamasta Netflixille kilpailijaa -- ja torpata Netflixiä pois verkoistaan hidastamalla sen käyttöä käyttökelvottomaksi.
Ja jos YouTube, Netflix ja kumppanit alkavat maksamaan paikallisille operaattoreille sisältönsä välittämisestä, uusien samalle alalle haikailevien kilpailijoiden olisi entistä mahdottomampi päästä mukaan kilpailuun, kun kustannuksiin pitäisi laskea mukaan "sisäänpääsymaksut" tuhansille paikallisille operaattoreille.
Verkkoneutraliteetin lainsäädäntö laaditaan Euroopassa EU:n tasolta ja ainakin toistaiseksi EU:n telekommunikaatioon liittyvistä asioista päättävä Neelie Kroes on vahvasti absoluuttisen verkkoneutraliteetin kannalla. Mutta toki olemme lähestymässä eurovaaleja, jossa Euroopan Parlamentin valtasuhteet muuttuvat ja myös operaattoreiden lobbaus tulee kiihtymään uusien meppien osalta. Joten omaa ehdokasta kannattaa tentata aiheeseen liittyen ja seurata myös heidän äänestyskäyttäytymistään myös vaalien jälkeen.
Samaan aikaan myös mediaa kannattaa seurata aiheen tiimoilta. Ainoa kotimaisista isoista toimijoista, joka on selkeästi ilmaissut kannattavansa verkkoneutraliteetin purkamista, on ollut Sonera, jonka johtajisto on antanut lausuntoja sen puolesta, että mm. Skype- ja pikaviestinliikennettä voitaisiin rajoittaa mobiililaajakaistaliittymissä.
Verkkoneutraliteetistä väännetään kättä myös maailmalla ja tällä viikolla Yhdysvalloissa sikäläinen tietoliikennettä kontrolloiva virasto, FCC, kallistui äänestyksessään tukemaan paikallisoperaattoreiden oikeutta rajoittaa verkkoneutraliteettia tietyin ehdoin. Suuret teknologia-alan firmat pyrkivät todennäköisesti kaatamaan päätöksen, mutta päätös kuvastaa kuitenkin sitä, miten itsestäänselvyytenä pidetyt periaatteet ovat uhattuina.
Yhteenvetona: Verkkoneutraliteetti on hyvä asia. Se pakottaa paikallisen operaattorisi (Sonera, Saunalahti, DNA, jne) kohtelemaan kaikkea nettisisältöä tasapuolisesti ja ketään suosimatta/sorsimatta.
Jos verkkoneutraliteetin periaate murretaan, saavat operaattorit määräysvallan siihen miten kuluttajat nettiä käyttävät.