Matti Robinson
1. helmikuuta, 2014 15:06
Otimme AfterDawniin toimitukseen kokeiluun Sonyn uuden pelikonsolin, jonka on tarkoitus tuoda pelit takaisin eturintamalle ja nostaa grafiikka ja pelikokemus täysin uudelle tasolle.
Viime vuoden loppupuolella julkaistu konsoli on vielä erittäin nuori ottaen huomioon pelikonsoleiden elinkaaren, joten tulemme testaamaan ja kertomaan jatkossa merkittävistä päivityksistä.
Testiin saapuneessa pakkauksessa tuli PlayStation 4 -konsolin ja yhden DualShock 4 -ohjaimen lisäksi PlayStation Camera ja kaksi peliä: Killzone Shadow Fall ja Knack, jotka ovat molemmat yksinoikeudella PlayStation 4:lle. Käymme tässä artikkelissa läpi sekä laitteen viihdekäyttöä, pelaamista sekä erityisesti konsolin mukana tulevia uusia ominaisuuksia. Lähdetäänpä liikkeelle itse konsolista.
Itse konsolilaite on mustanpuhuva kulmikas laitos, joka tuo hieman mieleen PlayStation 2 -konsolin. Mittaa laitteella on 275×53×305 milliä, joten mitenkään valtava se ei ole. Mitoiltaan se on selvästi pienempi kuin alkuperäinen PS3 ja jopa hieman Slim-versiota sirompi. USB-liitäntöjä lukuun ottamatta muut portit löytyvät laitteen takaa. Tämä jako onkin hyväksi todettu jo edellisen sukupolven Pleikkarissa.
Tekniset tiedot
Laite sopii yksinkertaisuudessaan hyvin olohuoneen tasoille muiden laitteiden viereen, mutta tuo myös valonsa ansiosta hieman futuristista ja piristävää ilmettä. Konsolin käynnistysnappi sekä kelkattoman Blu-ray-aseman poistonappi ovat molemmat kosketusherkkiä, kuten PlayStation 3:ssa.
Valon väri kertoo konsolin toiminnasta, joten nämä neljä väriä on hyvä muistaa:
PlayStation 4 myydään yhdellä DualShock 4 -ohjaimella varustettuna. Ohjain on ehkä konsolin suurin muutos ja samalla suurin uudistus DualShock-ohjaimen historiassa. Merkittävimmät uudistukset koskevat uutta klikattavaa kosketuslevyä, liiketunnistinvaloa sekä uusia nappeja. Ohjain yhdistää itsensä konsoliin hyväksikäyttäen Bluetooth 2.1+EDR-yhteyttä.
Tuntumaltaan ohjain on DualShock 3:a jämerämpi ja suurempi. Se sopii entistä paremmin sekä pienempään että isompaan käteen. Liipasimia on koverrettu ja ne toimivat niin ikään edeltäjää paremmin. Analogitattien, liipaisinten, PS-näppäimen, digitaalinuolten ja toimintanappien (neliö, kolmio, risti ja ympyrä) lisäksi laitteessa on option- ja share-napit.
Option-nappi yhdistää edellisestä mallista tutut select- ja start-napit. Share-nappi puolestaan mahdollistaa sisällön jakamisen verkon ylitse. Share-toiminnon kautta on mahdollista jakaa kuvakaappauksia tai videota ja striimata live-kuvaa.
Ohjain on kaikin puolin uudistettu melko totaalisesti, mutta käytännössä kaikki muutokset ovat toistaiseksi osoittautuneet positiivisiksi. Edeltäjästä tutut napit ovat saaneet pieniä muutoksia, joiden ansiosta myös niiden toiminta on varmempaa.
Ohjaimen etuosassa näyttöä kohti osoittaa valo, joka kertoo pelaajan tunnistevärin ja mahdollistaa PlayStation Cameran liiketunnistusominaisuudet. Pelit voivat käyttää valoa myös kertomaan esimerkiksi hahmon heikosta tilasta.
Klikattava kosketuslevyn käyttö ei välttämättä ole peleissä pakollista, mutta toisessa testissämme olleessa PlayStation-yksinoikeuspelissä se oli osa pelikokemusta ja sitä käytettiin suhteellisen onnistuneesti.
Ohjain yhdistetään konsolin USB 3.0 -porttiin microUSB-johdolla, jollaista käyttävät lataukseen esimerkiksi useat puhelimet.
PlayStation 4:lle on mahdollista ostaa erikseen myytävällä kameralla, jolla on hintaa noin 60 euroa. PlayStation Camera koostuu kahdesta kamerasta, jotka tuottavat 1280x800-resoluution kuvaa ja pystyvät mittaamaan etäisyyttä syvyysnäkönsä ansiosta.
Kamerassa on lisäksi nelikanavainen mikrofonisarja, joka auttaa taustamelun poistamisessa ja puheentunnistuksessa. Puheentunnistus PlayStation 4:llä ei valitettavasti tue suomen kieltä ja konsolin ymmärtämiä komentoja on toistaiseksi varsin rajallisesti. Kameran avulla onnistuu myös sisäänkirjautuminen konsoliin, mikäli kasvot on tallennettu laitteen muistiin.
Kameraa käyttäviä sovelluksia oli testissä varsin vähän. Ainoastaan Playroomilla leikkiminen toi esiin kameran ja sen liiketunnistuksen tuomia ominaisuuksia. Tätä tosin ei jaksa muutamaa minuuttia kauempaa.
Pleikkarin mukana testiin toimitettiin kaksi julkaisupeliä, jotka ovat nauttineet myös esittelytilaisuuksissa sen kaiken suurimman huomion. Molemmat pelit ovat tietysti Sonyn yksinoikeuspelejä, joten kilpailevilla alustoilla näitä pelejä ei nähdä.
Itse pelien tasoa voi kuvata tyypilliseksi julkaisupeleiksi. Paras jäi vielä näkemättä, mutta tarjolla oli esittelyä PlayStation 4:n suorituskyvystä ja uusista ominaisuuksista. Peleistä tarkemmin seuraavassa.
Knack on selvästi suunniteltu enemmän nuorempien henkilöiden peliksi. Pelin tarina on pitkälti tuttua animaatiosarjoista, ja verta ei tietystikään lennätetä laisinkaan. Sen sijaan ääninäyttelijät ovat tuttuja suomalaisia näyttelijöitä esimerkiksi Salatut elämät -sarjasta.
Knack on muinaisista reliikeistä koostuva robotti, jonka täytyy pelastaa ihmiset örkeiltä. Mitään hienoa ja mullistavaa ei siis voi odottaa. 3D-tasohyppelyksi grafiikat ovat melko tökeröt, vaikkakin animaatiomaisena fotorealismia ei voikaan odottaa.
Pelin kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset, eikä esimerkiksi kosketusalustaa käytetä lainkaan. Tämä on käsittämätöntä julkaisupelissä, joka on selvästi toiminut PlayStation 4 -pelien suunnannäyttäjä.
Rachet & Clank -tyylinen meno on hauskaa, jos osaa nauttia yksinkertaisesta tasohyppelystä. Suurempia ahaa-elämyksiä ei kannata odottaa ja allekirjoittaneelle peli alkoi toistaa itseään liian nopeasti. Ei suositeltava peli varsinkaan tosipelaajalle.
Yksi Sonyn tärkeimmistä yksinoikeus peleistä on Killzone-sarjan uusin tulokas, joka kantaa lisänimeä Shadow Fall. Tälläkin kertaa tarjolla on FPS-räiskintää tulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa, jossa vastakkain ovat Helghastin ja Vektanin armeijat.
Yksinpelikampanja on varsin mukaansatempaava ja peli kunnioittaa edeltäjiään. Peli käyttää hyväkseen DualShock 4:n monipuolisuutta hyvin ja antaa hyvän kuvan laitteen FPS-pelattavuudesta. Esimerkiksi kovalle käytölle joutuvat liipaisimet ovat nyt todella entistä paremmat.
Pelin tarina ei perinteisen sotavoimien yhteenoton, kornien käänteiden ja melkoisen putkijuoksulta tuntuvan etenemisen takia saavuta mitään mahdottoman hienoa, mutta toimii erinomaisesti silti julkaisupelinä. Siinä pääsee hyvin opettelemaan ohjaimen ja PlayStationin ominaisuuksia. Samalla pääsee ihastelemaan kerrassaan loistavaa grafiikkaa ja mukavia maisemia.
Killzone tarjoaa myös moninpeliä, jossa on esimerkiksi Call of Duty -sarjan tavoin uusien aseiden, palkintojen ja muun oheissälän saavuttaminen onnistuu tehtäviä ja haasteita tekemällä. Testin aikana online-pelaaminen onnistui varsin hyvin vailla suurempia lägipiikkejä ja ilman pätkimisiä.
Sony on laitteen esittelystä alkaen painottanut, että PlayStation 4 on nimenomaan pelikonsoli, eikä niinkään viihdekeskus. Asiahan on taas päinvastoin Xbox-leirissä. Pelaaminen on siis Pleikkarilla etusijalla, ja sen kyllä huomaa.
PlayStation 4:n kirjastoon voidaan asentaa PlayStation Storesta löytyviä sovelluksia, joita ei ole kovinkaan montaa. Kaiken kaikkiaan konsoliin viihdesisältöä tarjoaa kirjoitushetkellä Netflix, Viaplay, Vidzone sekä Sony Music Unlimited. Nämä kaikki ovat tuttuja sekä PlayStation 3 -konsolista että muista alustoista. Myöskään mitään mainittavaa eroa niissä ei ole.
Sen sijaan huomionarvoista on, että PlayStation 4:llä ei pääse suoraan käsiksi esimerkiksi mediapalvelimen jaettuihin tiedostoihin, kuten asian laita on PlayStation 3:lla. Tämä entisestään korostaa mediasovellusten tärkeyttä, ja suoda sopii, että tilanne kohentuu piakkoin.
Konsolin yksi tärkeimmistä osa-alueista on striimaaminen. Tämä koskee sekä pelejen (sekä vapaaehtoisesti naamataulun) striimaamista nettiin muiden nähtäväksi että tulevaisuudessa myös edellisen sukupolven pelejen striimaamista pilvipalvelusta pelattavaksi omalle konsolille. Jälkimmäinen ominaisuus näistä ei valitettavasti ole vielä valmis, joten se puuttuu toistaiseksi konsolista.
Konsolilla on mahdollista jakaa sisältöä videoklippien ja kuvakaappauksien muodossa kavereille esimerkiksi Facebookin ja Twitterin välityksellä. Lisäksi pelikokemusta voi striimata Twitch- ja Ustream-palveluihin suoraan share-napin takaa. Striimatessa voi pelikuvan lisäksi jakaa myös webcam-tyylisesti videota ja ääntä mikäli omistaa PlayStation Cameran.
Nettiyhteydestä riippuen striimaus toimii joko hyvin tai huonosti. Pätkivä tai heikkolaatuinen nettiyhteys tuottaa pitkää vasteaikaa ja pätkivää videota, mutta vakaammalla yhteydellä striimi on varsin kelpoa.
Myös muiden striimien seuraaminen ja pelaajille kommentoiminen on mahdollista suoraan konsolin käyttöliittymästä.
PlayStation Store ei ole sinänsä muuttunut sitten PlayStation 3:n. Tarjonta PlayStation 4:lle on tosin merkittävästi heikompaa, mutta tämä on tietysti odotettua.
Positiivista on kuitenkin, että pienempien pelitalojen tuotoksia on edelleen Storessa. Pelattavaa siis saa suhteellisen huokeaan hintaan tai PlayStation Plus -jäsenyyden hommattuaan ilmaiseksi -- luonnollisesti Plus-jäsenyys maksaa 6,95/kk, 14,95/3kk tai 49,95e/12kk.
Pikkupeleistä testasimme suomalaisen Housemarquen Resogun-peliä, joka muistuttaa Super Stardust -pelejä. Loistavaa avaruusalus räiskintää saa siis myös PS4:lle ja mikäli arcade-tyyliset side-scrollerit kiinnostavat, niin peli on ehdottomasti addiktivisuudessaan ostamisen arvoinen.
Kaikkiaan pelejä löytyy katalogista tätä kirjoittaessa noin 40, jossa on mukana sekä isot että pienet pelit. Lisäksi lisäpaketteja on toista sataa. Tämä on kuitenkin varsin vähäinen määrä, mutta tarjonta kasvaa viikko toisensa jälkeen.
Huom! PlayStation Plus -jäsenyys on pakollinen, mikäli haluaa pelata PS4-pelejä verkossa. Sony otti mallia Xbox Live:n onnistumisesta aiemman sukupolven konsoleilla, mutta ei mennyt yhtä pitkälle kuin Microsoft. Sonyn konsolilla on mahdollista edelleen käyttää esimerkiksi Netflixiä ilman maksullista Plus-jäsenyyttä.
No, onko Pleikkari nyt pelaajan laite? On ja ei. PlayStation 4:n suuntaus pelaajille voi olla täysin onnistunut valinta, kun laitteelle tulee hieman ikää lisää. Kovalle pelaajalle sisällön määrä on toistaiseksi vähintäänkin vaatimatonta eikä sellaisenaan houkuttele ostamaan laitetta.
Laite toimii kuten olettaa sopii, mutta myös viihdepuolen rajatut toiminnallisuudet harmittavat. Myös tällä osa-alueella tarvitaan lisää ohjelmistoa.
Tulevaisuudessa PlayStation 4 vaatii ehdottomasti lisää huippupelejä ja lisää sovelluksia. Ensimmäisenä mainittu tulee aivan varmasti toteutumaan, mutta toisesta ei ole niin suuria takeita.
Monipuoliseksi viihdelaitteeksi PlayStation 4:ää ei kannata ostaa -- ei ainakaan ennen kuin Sony julkaisee jotain mullistavaa. Tällä hetkellä PlayStation 3 on parempi viihdelaite kuin sen seuraaja.
Pelaajalle PlayStation 4 tarjoaa loistavaa grafiikkaa, konsolimarkkinoiden parhaat pelit, valtaisasti parantuneen ohjaimen sekä uuden ja hauskan striimausominaisuuden. Vielä kun PlayStation Now -palvelu tuo aiempien sukupolvien Pleikkaripelit uudelle konsolille, niin pelaaja kiittää.
Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin vaikealta hyväksyä PlayStation 4:n ostosta, erityisesti jos hyllystä löytyy edellisen sukupolven konsoli. Kenties tulevat huippupelit, ominaisuudet kuten PlayStation Now sekä PlayStation Plussan tarjoamat paremmat tarjoukset, pelit ja ominaisuudet nostavat uuden sukupolven Pleikkarin uudelle tasolle. Tehdään päivitysten jälkeen uusintakatsaus.