Teemu Laitila
27. huhtikuuta, 2013 18:59
Tunnetteko jonkun, joka ostaa vielä cd-levyjä? Vinyyliä sentään hankitaan vielä fiiliksen vuoksi ja kasetitkin tekevät kuulemma paluuta, mutta viime vuosikymmenen alussa moni rippasi cd-levynsä digitaaliseen muotoon ja kärräsi fyysisen median kirpputorille. Nyt digitaalisetkin kopiot saavat mennä.
Cd-levyn muuttaminen mp3:seksi (tai hifistien tapauksessa vaikka FLACiksi) teki tilaa kirjahyllyyn ja helpotti isomman musiikkikokoelman hallintaa ja käyttöä. Siihen aikaan haalittiin vielä lisää kiintolevytilaa kasvavan musiikkikokoelman tarpeisiin. Omankin kovalevyn nurkkiin on kertynyt vuosien varrella melkoinen määrä musiikkia, jota tuskin koskaan tulee kuunneltua. Musiikkikansion selailu tarjoaa jo mielenkiintoisen nostalgiatripin nuoruuteen, uutta musiikkia ei ole levylle kertynyt enää vuosiin.
Digitaalisille kopioille on käymässä sama kuin fyysisille cd-levyille: ne joutavat kuvaannolliselle kaatopaikalle nurkkia täyttämästä. Spotify, SoundCloud, Google Music ja muut vastaavat ovat tehneet musiikin haalimisesta turhaa, kaikki on kuitenkin tarjolla välittömästi netin kautta toistettuna.
Sama kehityskulku on tapahtunut kaikessa mediassa. Ensimmäisen ADSL-yhteyden saamisen jälkeen jopa ladattiin netistä leffoja, joita poltettiin cd-levyille tulevia katseluita varten. Ennen Youtuben yleistymistä, viikonlopunviettoa höystettiin kaverin koneelleen vaivalla keräämillä hassuilla kissavideoilla. Silti jo silloin 2000-luvun alussa puhuimme unelmoiden, mutta varmoina siitä, että joskus tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitse hamstrata hassuja videoita tai elokuvia kiintolevylleen, vaan nettiyhteyksien nopeutuminen takaa kaikille viihdettä loputtomana virtana.
Tulevaisuus toteutui itse asiassa nopeammin, kuin sitä osasi odottaa. Nykyään kiintolevyä valitessa panostaa mieluummin nopeuteen kuin kapasiteettiin. Television voi korvata lähes täysin nettipalveluilla, musiikki tulee netistä, sovellukset ovat netissä ja pian jopa tosinörtin viimeinen ylpeydenaihe eli viimeisintä grafiikkaa pyörittävä tehomylly muuttuu vanhanaikaiseksi, kun hitaampikin läppäri (tai vaikka iPad, herra paratkoon) streamaa Crysista netistä täysillä grafiikoilla.
Eikä siinä mitään vikaa ole. Pilvi on kätevä kuin mikä. Silti todellisuus on tällä hetkellä se, että pilvipalvelut ovat yleistyneet nopeammin, kuin niiden kannalta välttämättömien nettiyhteyksien kaistat ja mobiililaitteiden tapauksessa verkon peitto ovat kasvaneet. Karu muistutus pilven petollisuudesta tuli matkalla pohjoiseen, kun autossa soiva musiikki pätki puhelimen pudotessa GPRS-verkon varaan. Viihdykettä oli turha toivoa myöskään Netflixistä eikä kiintolevyltäkään löytynyt katsottavaa, kun kapasiteetti oli jo korvattu nopeudella.
Käytännössä siis pilvipalvelut helpottavat elämää niin kauan kun ollaan ihmisten ilmoilla ja nettiyhteyksien piirissä. Vielä sen varaan ei voi kuitenkaan jättäytyä kokonaan, minkä vuoksi moni kaipaakin esimerkiksi älypuhelimeensa laajennettavaa muistia verkon katvealueita varten. Vanhoja mp3:sia ja hassuja kissavideoita kannattaakin säästellä vielä ainakin siihen asti, että nettiyhteyksien luotettavuus ja kattavuus on joka paikassa sähköverkon tasolla.