Teemu Laitila
3. huhtikuuta, 2013 18:30
Perinteinen aikatauluista riippuva ja lähetysvirtaa tarjoava televisio on saamassa netti-tv-palveluista kovan kilpailijan. Nettipalvelu vapauttaa katsojan kellonaikojen kahleista eikä lempiohjelmaansa tarvitse edes muistaa ajastaa tallentumaan digiboksille. Mutta voiko Netflixin tai muiden palveluiden hankkimisen jälkeen vetää antennipiuhan irti telkkarin takaa?
Netti-tv-palveluiden buumin aloitti Suomessa Netflix viime syksynä ja sitä seurasi HBO Nordic. Kumpikaan palveluista ei ole kertonut palveluidensa käyttäjämääriä, mutta tuttavapiirin ja somen epävirallisten tietojen perusteella moni on päätynyt maksamaan kuukausimaksua päästäkseen käsiksi laajaan valikoimaan sarjoja ja elokuvia silloin kun se itselle sopii ja monilla eri laitteilla.
Viime syksyn jälkeen Suomeen on rantautunut Netflixin ja HBO:n lisäksi CMoren verkkoversio Filmnet ja viimeisimpinä yrittäjinä katsojista ovat tulleet kilpailemaan urheiluun panostava URHOtv sekä Nelosen beta-vaiheessa oleva Ruutu Viihde. Jo ennen netti-tv-buumin alkamista tarjolla olivat Viaplay ja Voddler. Kaikilla palveluilla on hieman oma profiilinsa ja vaikka kaikenkattavan valikoiman löytääkseen täytyykin tilata muutama eri palvelu, sisältöä alkaa olla tarjolla kiitettävästi. Kun pakettiin lisätään vielä kanavien omat palvelut (Ruutu, Katsomo, Areena), niin ei jää paitsi edes suomalaisista sarjoista, joita ei muista palveluista löydy.
Nyt kun sisältö alkaa olla kohdallaan, seuraavaksi voitaisiin keskittyä tekniseen toteutukseen, jossa tärkeimpänä osa-alueena laitetuki. Harva haluaa aina ennen sohvalle asettumista konffata television toiseksi näytöksi tietokoneeseen ja surffata selaimella palveluun, josta näppäimistöä ja hiirtä apuna käyttäen etsitään sopivaa ohjelmaa katsottavaksi. Onneksi ainakin osa palveluista tukee myös esimerkiksi pelikonsoleita sekä äly-tv-laitteita, jotka tuovat käyttökokemusta vähän lähemmäksi televisionkatselun helppoutta. Silti netti-tv:n lopullinen läpimurto tapahtuu vasta sitten, kun sisältö on yhden painalluksen päässä ja käytettävissä helposti sohvalla löhöillen ilman mitään ylimääräistä.
Huolimatta esimerkiksi Netflixin laajasta (joskin vähän alelaarin sisältöä muistuttavasta) sisältökirjastosta, se tai vastaavat palvelut tuskin tulevat korvaamaan täysin perinteisen television lähetysvirtaa. Jonkun muun suunnittelemalle ja ohjaamalle lähetykselle tulee aina löytymään kysyntää, vaikka lähetys saattaa muuttaa muotoaan ja se toimitetaan katsojalle bitteinä netin kautta. Lähetystä myös katsotaan yhä useammilla erilaisilla laitteilla monessa muussa paikassa kuin kotona. Pisimmällä nettisiirtymän kanssa on kotimaisista toimijoista Yle, jonka kanavat saattavat näkyä netin läpi jo tämän vuoden aikana. Myös kaupalliset kanavat joutunevat taipumaan nettijakeluun lähitulevaisuudessa.
Television todellista murrosta ja lopullista siirtymistä nettiin joudutaan siis odottamaan ainakin siihen saakka, että suurin osa käytössä olevista televisioista on jonkin sortin älytelkkareita tai ainakin niihin on liitetty digiboksia vastaava älyboksi. Teknologisen kehityksen kiihtyvän vauhdin huomioon ottaen se onneksi tapahtunee ennemmin kuin myöhemmin.