Petteri Pyyny
13. syyskuuta, 2012 17:03
Syksyllä kotimaisella maksu-TV -puolella tapahtuu, kun sekä HBO että Netflix saapuvat Suomeen. Kovia juttuja TV- ja leffafanien kannalta. Eivät ehkä pelikenttää mullistavia, mutta selkeitä merkkejä tulevasta. Molemmat palvelut rantautuvat Suomeen verkkopalvelut edellä, HBO myös maksukanavallaan. Mikä on ollut kotimaisen TV-kentän vastaus?
Kuten Digilelut.fi -sivustokin kommentoi jo elokuussa, ovat kotimaiset TV-kanavien johtajat - ainakin lausuntojensa perusteella - pahasti hukassa siitä, miten tulokkaisiin pitäisi suhtautua. HBO ja Netflix eivät tuo mitään täyden TV-valikoiman pakettia Suomeen - Netflix on edelleenkin lähinnä "elokuvien Spotify" ja HBO:n tärkeintä antia ovat kanavan omat sarjat, elokuvien lisäksi.
Isoin ymmärryksen puute tuntuu koskevan jakelutietä. Koska palvelut mainostavat nimenomaan verkkopalveluitaan, ovat kanavapomot teilanneet tulokkaat "lähinnä nettivideopalveluiksi". Asenne kuvastaa hienosti suomalaisten kanavien vuosikausia kestänyttä "mun juttu"-ajattelua, jossa ollaan haluttu hallita sekä sisältöä että jakelua verkossa. Eli siis sitä, että jos katsotaan Maikkarin sarja verkkopalvelusta, se tehdään silloin Katsomo.fi:stä, piste.
Etenkin Netflix on ottanut täysin eri suhtautumistavan toiminnassaan ja on pyrkinyt nimenomaan siihen, että jakelutie on toissijainen palvelun kannalta. Päinvastoin, mitä helpommin kuluttajat pääsevät sisältöön käsiksi, sitä todennäköisemmin kuluttaja muuttuu myös maksavaksi asiakkaaksi. Samalla analogialla toimivat myös amerikkalaisten ilmaisten TV-kanavien verkkopalvelut -- mitä useampi ohjelman näkevät, sen useampi näkee myös ohjelmaan kuuluvat mainoskatkot.
Tästä johtuen TV-toimijat ovat Yhdysvalloissa solmineet aktiivisesti yhteistyösopimuksia laitevalmistajien kanssa. Kaikkien laitevalmistajien kanssa, jotka suinkin kelkkaan lähtevät. Lopputuloksena onkin ollut se, että Netflixiä - joka siis on edelleenkin puhdas verkkovideopalvelu - käytetään yli 450 erilaisella laitteella. Tuettuina ovat mm. Xbox 360, PS3, lähes kaikki verkkoon kytkettävät mediatoistimet, useimmat älytelevisiot, Blu-ray -soittimet ja kaikki yleisimmät mobiililaitealustat. Tietokoneella elokuvia katselee vain joka viides Netflixin käyttäjä - elokuvat katsotaan televisiosta.
Kotimaisista toimijoista YLEllä ja Sanomalla on meneillään virityksiä oikeaan suuntaan -- YLE Areena on ollut saatavilla tiettyihin Sonyn Bravia -sarjan televisioihin, PS3:lle ja Elisa Viihteeseen jo pitkään ja Sanoma on tuomassa Ruutu -palveluaan Samsungin televisioihin. YLEn älytelevisioiden tuki on kuitenkin jämähtänyt paikalleen ja yhtiö vetoaa hidastelussaan alustojen pirstaloitumiseen.
Yksi iso puute Suomessa ovat rajatut esitysoikeudet. Onhan älytöntä, että halutessaan katsoa jonkun Maikkarin wanhan sarjan yhden jakson, se pitää ladata laittomasti. Valtaosaa suomalaisista TV-sarjoista ei ole koskaan julkaistu DVD-muodossa -- jos onkin, niiden saatavuus on erittäin heikkoa. YLEllä, Sanomalla ja Maikkarilla on Suomessa käytännössä sellainen valta, että ne voivat pistää kotimaiset ohjelmatalot ruotuun esitysoikeuksien suhteen. Eli kun oikeudet ostetaan, samalla pitäisi siirtyä myös oikeus rajattomaan verkkoesitysaikaan. Mainoksista eläville kanaville videomainosten näyttömäärien kasvun luulisi olevan tärkein tavoite, jolloin sisältötarjonnan laajuus korreloi suoraan myös videomainonnasta saataviin mainoseuroihin.
Nyt ollaan älyttömässä tilanteessa, jossa suosittujen TV-sarjojen katsominen teräväpiirtona vaatii sekä rajatulla maantieteellisellä alueella asumista että uuden digiboksin hankintaa (tai satelliitti-/IPTV-ratkaisua). YLE lupailee HD-materiaalia myös Areenaan, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei sieltä löydy. Sanoman omistama Ruutu.fi sekä Maikkarin Katsomo eivät kerro mitään HD-suunnitelmistaan palvelujen kuvauksissaan.
Käytännön ratkaisuksi neuvokkaat suomalaiset ovatkin löytäneet torrentit, joiden avulla 720p/1080i -versiot sarjoista viuhahtavat kotimaahan näppärästi ja nopeasti. Kotimaisten kanavien menettämää katsojamäärää ei kukaan ole alkanut arvioimaan. Samaan aikaan amerikkalaiset tulevat palveluillaan suoraan HD-aikaan: kaikki ohjelmat ovat HD-tasoisia, niin HBO:lla kuin Netflixilläkin.
Sekä HBO:n että Netflixin tulon voi vielä pistää jotenkin "pientä harrastajaporukkaa kiinnostava juttu"-lokeroon, mutta entäs jos maksupalveluiden perässä seuraavat myös ilmaispalvelut? Mitä tapahtuu suomalaiselle TV-kentälle, jos Hulu tulee Suomeen? Neljä viidestä suurimmasta TV-kanavasta jakaa ohjelmiaan Hulun kautta, saaden vastineeksi reilun siivun ohjelmiensa yhteyteen myytyjen mainosten mainosdollareista.
Amerikkalaisista kanavista FOX toimii jo Suomessa kaapelikanavan muodossa - yhtiö on samalla myös yksi Hulun pääomistajista, joten ajatus Hulun tai siihen perustuvan verkkopalvelun tuomisesta Suomeen ei ole kovinkaan kaukaa haettu ajatus.
Brittien BBC lanseerasi iPlayer -ratkaisunsa viime vuonna 11 uuteen maahan. Vaikka palvelun ulkomainen versio onkin vielä varsin rajoitettu, on BBC:llä selkeä visio siitä, että heidän sisällölleen on kysyntää globaalisti ja he aikovat ottaa tuosta oman osansa.
Tämä lienee yleisin tekosyy, minkä varjolla voidaan vähätellä ulkomaisten toimijoiden kiinnostusta Suomeen. Samalla unohdetaan myös tänne tulemisen helppous -- Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, kuluttajien verkkoyhteydet ovat nopeat eikä laajakaistaliittymiä ole yleensä rajoitettu kuukausittaisen datan määrän suhteen millään tavalla (joka on iso ongelma mm. Yhdysvalloissa). Lisäksi hyvänä puolena voidaan pitää myös sitä, että Pohjoismaissa ulkomaiset ohjelmat tekstitetään eikä dubata. Tekstitysten teko on nopeaa ja erittäin edullista verrattuna dubbaukseen. Lisäksi dubbaus aiheuttaa useita muita ongelmia -- usein tiettyä näyttelijää dubbaa aina sama henkilö ja hänen sopimussuhteensa voi olla hyvinkin kiinteä jonkin paikallisen mediatalon kanssa. Myös wanhempien sarjojen dubbaukset omistaa usein paikallinen mediatalo, joka on tuskin halukas lisensoimaan dubbauksiaan uudelle kilpailijalle.
Toinen usein kuultava argumentti kertoo siitä, miten kauhean vaikeaa kaikki on, kun pitää noudattaa tätä ja tuota ohjeistusta. Voitaneen kysyä perustellusti, että miksi keksiä pyörää uudestaan? Ehkä kotimaisten mediatalojen pitäisi vain ottaa 1:1 sama suojaustekniikka käyttöön kuin mitä esim. Netflix tai Hulu käyttävät? Netflixin jakelun turvallisuus lienee tekijänoikeuksien omistajille hieman tärkeämpää kuin Pohjolassa olevan TV-kanavan verkkopalvelun turvallisuus -- Netflix saa kuitenkin elokuvat jakeluunsa usein kauan, kauan ennen kuin ne tulevat edes kivijalkavuokraamoihin tai DVD-myyntiin Suomessa.
YLEn Internetin palvelupäällikkö Kari Haakana pohdiskeli omassa blogikirjoituksessaan ratkaisuksi sitä, että kotimaisten toimijoiden täytyy ostaa ja näyttää sarjat jatkossa nopeammin, jotta ulkomaisten palveluiden (ja torrenttien..) kiinnostavuus ei nouse liian suureksi. Mutta riittääkö se, että sarjat tulisivat viikon sisällä Yhdysvaltain ensi-illasta myös kotimaiselta kanavalta? Uskon itse, että ei riitä.
Näen broadcast-muotoisen television kutistumisen - ja osittaisen kuoleman - olevan lähellä myös Suomessa. Digiboksit ja TVkaistan tyyliset palvelut ovat jo muokanneet TV-sarjojen kulutusta uuteen uskoon, mutta uudet toimijat haluavat jyrätä sen lopullisesti erilaiseksi. Murros ei onnistu pelkillä tietokoneen tai kotikonsoleiden kautta tapahtuvilla palveluilla -- ja tässä Netflixin lähestymistapa on ollut merkittävä Yhdysvalloissa. Massat muuttavat katselutottumuksiaan sitten, kun sillä yhdellä ja samalla kaukosäätimellä voidaan ohjata myös on-demand -palveluita, kuten YLE Areenaa. Tulevaisuuden TV on oman näkemykseni mukaan jotain, jossa kaukosäätimellä pistetään TV päälle ja "television etusivulla" listataan seuraamistasi sarjoista ilmestyneet uudet jaksot listana - tämän jälkeen vain valitset ohjelman jota katsot ja painat ok ja alat katselemaan. Ilman mitään lisäpalikoita, ilman tietokonetta.
Tuo on Yhdysvalloissa kiihtyvässä määrin jo nykypäivää. Jonain päivänä muutkin kuin HBO alkavat jaella ohjelmiaan globaalisti. Jonain päivänä Simpsonit näkyvät Suomessa FOXin verkkopalvelun kautta, eivät Maikkarilla tai Subilla. Sinä päivänä Simpsoneiden katsoja voi katsoa minkä tahansa, ikinä ilmestyneen jakson suoraan kaukosäätimellään olohuoneen televisiostaan, lataamatta niitä tietokoneella torrenttina tai käyttämällä digiboksia tai DVD-kokoelmaa. Ohjelmissa on varmasti mainoskatkot, pitäähän palvelu rahoittaa, jos se ei ole kuukausimaksuihin pohjautuva.
Jotta kotimaiset kanavat olisivat edes jollain tavalla "kartalla" meneillään olevassa murroksessa, näen ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että kanavat yhtenäistävät verkon yli tapahtuvan videojakelunsa. Samat salausperiaatteet, sama videoformaatti, sama jakeluformaatti ja yhdessä kehitetyt sovellukset eri alustoille. Avataan yhdessä speksatut, samanlaiset API-liittymät palveluihin ja annetaan kenen tahansa rakentaa palveluita APIen päälle.
Tämän jälkeen mennään hattu kourassa Samsungin, Sonyn, Microsoftin ja kumppaneiden pakeille ja toivotaan, että he lisäisivät tuen kotimaisten kanavien palveluille tulevissa tuotteissaan -- pelikonsoleissa, televisioissa, tableteissa, jne. Eikä yritetä puristaa laitevalmistajilta euroakaan, vaan ollaan iloisia, että joku suostuu tukemaan suomalaisten tv-kanavien verkkopalveluita.
Tuodaan kaikki sarjojen ja ohjelmien arkistot verkkoon, ilmaiseksi. Eletään sillä, että mainoksia näkee useampi kuin aiemmin. YLEn ohjelmat olemme veronmaksajina jo maksaneet ja televisiomme ostamme omilla rahoillamme, joten YLEllä ei voi mitään vastalausetta edes olla paremman jakelupeiton saavuttamisen suhteen. Mainosrahoitteiset kanavat saisivat keskittyä myymään mainoksia ohjelmiinsa, välittämättä jakelutiestä. Katsojamäärien seuranta helpottuu, kun siitä saadaan oikeaa tilastoa eikä Finnpanelin otantaa ja mainostajat ovat tyytyväisempiä kun tietävät moniko heidän mainoksensa oikeasti näki.
Ei rajoiteta esitysaikoja 30 vuorokauteen. Kaikki ohjelmat oikeasti HD-tasolla jaeltavaksi. Kun kanavat oppivat sen miksi ihmiset "warettavat" tv-sarjansa, ne oppivat rakentamaan myös palveluita, jotka ovat niin houkuttelevia, että warettamiselle ei ole enää tarvetta. Tekijänoikeuksiin vetoaminen on olkinukke, koska sekä YLE että MTV3 ja Nelonen tuottavat myös omaa tuotantoaan. Oikeuksien omistajien vaatimat salaukset, jakelutien toimivuus ja laitevalmistajien tuki on mahdollista saavuttaa toimimalla yhdessä ja ymmärtämällä, että valmistajilla ei ole välttämättä suurta intressiä tukea suomalaisia tv-kanavia. Suomalaisille tv-kanaville puolestaan laitevalmistajien tuki alkaa olemaan vuosi vuodelta entistä kriittisempää.
Suomalaiskansallisena, varteenotettavana vaihtoehtona on tietenkin myös se, että pistetään pää puskaan ja ei tehdä mitään. "Kyllä meidän selaimessa toimiva netti-tv -palvelu on kova juttu!" -vakuuttelut eivät enää auta, kun markkinaosuus on jo kadonnut. Jo nyt menetetään potentiaalisia katsojia torrenteille. Seuraavaksi ne menetetään ulkomaisille toimijoille, jos mitään ei tehdä.