Teemu Laitila
10. toukokuuta, 2012 16:32
Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut tilaustyönä teettämänsä ehdotuksen uudistamamaan nykyistä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua.
Raportin on laatinut ministeriön pyynnöstä Markus Leikola. Leikolan ehdotuksen kantavana ajatuksena on laajentaa maksupohjaa nykyisestä, mutta samalla laskea maksun tasoa siten, että sen osuus yksittäisten tuotteiden hinnoissa pienenisi huomattavasti nykyisestä. Yritykset ovat myös vapautettuja maksusta, mikä on otettu luvuissa huomioon.
Ehdotuksen lähtökohtana pidetään tekijöiden saamaa reilua hyvitystä työstään, mutta samalla järjestelmä halutaan rakentaa sellaiseksi, jonka kansalaiset voivat kokea nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Nykyisen järjestelmän epäkohdiksi Leikola listaa muun muassa eri laitetyyppien väliset keinotekoiset rajat, maksun kohdistumisen liian voimakkaasti käyttäjien oman sisällön kopiointiin sekä maksun tuottojen heikon kohdentumisen oikeille tahoille.
Ehdotus on rakennettu sen pohjalta, että fyysiset kappaleet ovat menettämässä merkitystään ja siksi maksuja laajennetaan digitaalisten kopioiden tekemiseen ja tallentamiseen eri tavoilla. Hyvitysmaksun perusteena käytetään edelleen lain sallimaa yksityistä kopiointia, johon kuuluu esimerkiksi laillisen kopion ottaminen luvallisesta lähteestä. Leikola myöntää, että nykyisessä tilanteessa yksityisen kopioinnin rahallinen hyöty eri tahoille on kokonaisuudessaan suurempi kuin sen tekijöille aiheuttama haitta eikä kerättävän maksun määrää ole yritettykään asettaa hyötyjen tasolle.
Nykymallin ongelmien ratkaisuksi ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään niin kutsuttua kolmipistemallia, jossa maksujen kerääminen laajennetaan koskemaan nykyisten tallennusalustojen lisäksi myös netin maksullisia pilvitallennuspalveluita sekä erilaisia kuluttajan ostamia sisältöpalveluita. Koska maksupohja laajenee nykyisestä, yksittäisille palveluille ja tuotteille aiheutuva lisähinta myös pienenee. Tällä hetkellä maksun määrä perustuu muun muassa tallennuskapasiteetin määrään, joka tarkoittaa esimerkiksi jopa 36 euron lisähintaa yli 750 GB tallentavan laitteen osalta. Ehdotuksessa tavoitellaan 0,5 - 1 prosentin osuutta kunkin kategorian arvioidusta vuosittaisesta arvosta.
Ensimmäinen maksun keräyskohteista on tallennuslaitteet ja alustat. Nykyisellään maksu koskee esimerkiksi kiintolevyjä, digibokseja yms. median tallennukseen soveltuvia laitteita. Ehdotuksessa laitteet esitetään määriteltäviksi KOTEK:n nykyisen "kodin tietotekniikka" ryhmän perusteella, eli maksu koskisi tietokoneita, tabletteja, tulostimia ja monitoimilaitteita sekä muita tallennusalustoja, muistitikkuja, kiintolevyjä, digibokseja ja mp3-soittimia. Maksun ulottamista puhelimiin pidetään mahdollisena, mikä laajentaisi maksupohjaa ja pienentäisi yksittäisen laitteen maksurasitusta.
Koska fyysisten kappaleiden lisäksi myös fyysinen tallennus on nopeiden verkkoyhteyksien aikakaudella vähenemään päin, raportissa ehdotetaan maksun laajentamista pilvipalveluihin ja muihin verkon maksullisiin sisältöpalveluihin. Ehdotuksessa kuitenkin todetaan, että käytännössä esimerkiksi Dropboxista, SkyDrivesta ja Googlen Drivesta sekä muista vastaavista palveluista kerättävät maksut jäisivät nykyisellä käyttöasteella erittäin pieniksi, joten maksun ulottamista niihin ei ehdoteta tällä hetkellä. Sen kuitenkin katsotaan olevan mahdollista tulevaisuudessa.
Pilvitallennuspalveluiden maksut koskisivat tällä hetkellä siis lähinnä suomalaisten internet-operaattoreiden tarjoamia tv-tallennuspalveluita. Leikola ehdottaa lainsäädäntöön täsmennyksiä, joiden perusteella kolmas osapuoli ei voisi edelleenkään tarjota tv-kanavan koko sisältöä kuluttajille ilman sopimusta alkuperäisen lähettäjän kanssa. Jos sopimusta ei ole, nykymuotoiset "pilvessä" toimivat tallentavaa digiboksia muistuttavat palvelut pysyisivät mahdollisena, mutta käyttäjän on aina itse aloitettava tietyn sisällön tallennus eikä sitä voida tehdä automaattisesti. Koska palvelu olisi verrattavissa maksun piiriin kuuluvaan digiboksiin, myös siitä maksettaisiin hyvitysmaksua.
Ehdotuksessa kuitenkin todetaan, että operaattoreiden ja tv-kanavien tulisi saada neuvoteltua sisältösopimukset kuntoon, jotta koko ala pääsee kehittymään. Jos sopimuksia ei synny, niitä ryhdyttäisiin sorvaamaan Kilpailuviranomaisten johdolla.
Kolmas kategoria on maksulliset sisällöt, joita käyttäjä pystyy teoriassa kopioimaan omaan käyttöönsä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että maksua perittäisiin kuluttajan kannalta maksullisesta sisällöstä, jota ei ole erikseen tehokkaasti suojattu DRM-tekniikalla.
Hyvitysmaksu siis laajentuisi kaikkeen sisältöön niiltä osin, kuin sisältö on maksullista ja sitä on mahdollista kopioida. Se voisi koskea kaikkea e-kirjoista digitaalisiin sanomalehtiin ja muuhun maksulliseen verkkosisältöön, maksullisiin musiikki- ja videopalveluihin sekä tietysti fyysisiin musiikki- ja videotallenteisiin. Suurin potti on ajateltu kerättävän maksu-tv-palveluista. Streamattava musiikki- ja videosisältö katsotaan niin hyvin suojatuksi, että esimerkiksi Spotifya ja vastaavia ei lasketa maksun piiriin kuuluvaksi. Myös Yleisradion maksuton sisältö ei kuuluisi maksun piiriin. Myös mainosrahoitteinen sisältö katsotaan kuluttajalle ilmaiseksi.
Uuden mallin eduiksi nykytilaan nähden Leikola listaa seuraavia näkökohtia: tulojen nykyistä parempi ennakoitavuus, reilu hyvitys tekijöille, kaupan ja työpaikkojen säilyminen Suomessa, mahdollisimman kevyt hallinto, oikeudenmukaisemmaksi koettu järjestelmä ja parempi yhteensopivuus eurooppalaisten järjestelmien kanssa.
Raportin mukaan ehdotus lähtisi lausuntokierrokselle kesän aikana ja se tulisi eduskunnan käsiteltäväksi tämän vuoden syksyn aikana. Jos suurempia muutoksia ei tehdä, järjestelmä olisi tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2013.
Raporttiin sekä sen tiivistelmään voi tutustua tarkemmin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla.