Petteri Pyyny
4. syyskuuta, 2009 11:02
Eilinen pieni "tutkimuksemme" uuden TV-sarjan aiheuttamasta hypestä ja sen heijastumisesta laittomiin sarjalatauksiin aiheutti varsin mukavan uutiskommenttikeskustelun. Ajattelin alunperin päivittää kyseistä uutista parilla lisäpohdinnalla, mutta koska aihe on sen verran lähellä sydäntä, pistetään pohdinnat uuteen juttuun.
Kirjoittelin -- päivätyöni ja AfterDawnin pyörittämisen ohella -- vuosituhannen vaihteessa HP:n omistamaan mielenkiintoiseen blogikokeiluun (jota ei valitettavasti enää verkosta löydy) erilaisista tulevaisuuden visioista, tavoitteena herättää keskustelua liiketoimintamallien ja teknologiakonseptien murroksesta netin myötä. Yksi tuolloin käsittelemistäni aiheista koski tulevaisuuden televisiota. Esitin silloin ajatuksen siitä, miten televisiobisneksen "välikädet" tulevat katoamaan, kun media globalisoituu ja netistä tulee jonain päivänä ainoa jakelukanava. Näin kymmenen vuotta myöhemmin, pähkäillään lisää..
Perinteisesti televisio-ohjelmien tuotanto voidaan jakaa raa'asti kahtia -- on olemassa tuotantoyhtiöitä, jotka tekevät televisiossa näytettävät ohjelmat sekä jakelukanavia, eli TV-kanavia, jotka ostavat ohjelmat, paketoivat niihin mainoksia (tai kustantavat ne muulla tavoin, kuten YLE ja BBC) ja esittävät ne parhaaksi katsomallaan tavalla kuluttajille. Luonnollisesti tähän malliin sisältyy myös paljon erilaisia muunnelmia -- lähes kaikki TV-kanavat myös tuottavat osan ohjelmistostaan itse ja myös myyvät kyseisten ohjelmien oikeuksia muille kanaville.
Kansainvälinen jakelu toimii hieman muunnellen samalla tavalla -- on olemassa TV-ohjelmia tuottavia yrityksiä ja on olemassa niiden oikeuksia ostavia yrityksiä. Eli TV-ohjelmia tuottaville yrityksille ei suoraan ole mitään väliä miten kyseinen ohjelma muutetaan loppupäässä kuluttajilta saatavaksi rahaksi (mainokset, maksukanavat, yleisradioyhtiöt -- kaikilla on eri tapa siirtää ohjelmien kustannus kuluttajille) -- vaikkakin luonnollisesti ne tuntevat heti nahoissaan sen, jos ohjelma ei menesty, lähinnä seuraavien kausien "tilauksen" peruuntumisena.
Malli on toiminut varsin hyvin vuosikymmeniä -- tuotantoyhtiöt maksimoivat voittonsa neuvotellen sarjojen oikeuksista jokaiseen maahan erikseen, usein vielä useampaan kertaan (ensiesitysoikeudet maksukanaville, sen jälkeen "seuraava kierros" mainosrahoitteisille kanaville, uusintaoikeudet parin vuoden päästä vielä jollekin eri kanavalle). Luonnollisesti myös TV-kanavat, jotka oikeudet ostavat, tienaavat rahaa, mallihan ei muuten toimisi.
Joten voidaan kysyä, suht' perustellusti, miksi ohjelmayhtiöt antavat TV-kanaville siivun potentiaalisista tuloista?
Vastauksia on monta. Tärkein lienee -- ainakin mainosrahoitteisia malleja ajatellen -- se, että jonkun pitää myydä mainostila. Suomessa MTV3:lla ja Sanomalla (Nelosen omistaja) on vuosikymmeniä rakennettu mediamyyntiverkosto, suhteet mainostajiin, jne. Toinen on jakelukanava -- on vain rajoitettu määrä TV-kanavia, joten tuotantoyhtiö, joka tuottaa vain kenties 5 tai 6 sarjaa vuositasolla, ei pysty mitenkään rakentamaan omaa kanavaansa.
Ensimmäinen todella pahasti tätä harmoniaa järkyttävä palvelu on Yhdysvalloissa megasuosituksi kasvanut nettivideopalvelu Hulu, joka tarjoaa suurimpien TV-kanavien suosituimmat sarjat HD-tasoisena ja mainosrahotteisena ilmaiseksi kuluttajille. Ja nimenomaan on-demand -tavalla, eli voit mennä sivuille, etsiä jakson ja klikata "play"-nappia ja jakso alkaa pyörimään. Ei enää hämyisissä kabineteissa suunniteltuja ohjelmakarttoja, jotka sijoittavat maailman suosituimman nuorille aikuisille tarkoitetun komediasarjan "kelluvaan" kanavapaikkaan sunnuntaiaamuksi ensimmäisen 8 vuoden ajaksi.
Hulun menestyksen tae on kuitenkin se, että sen omistavat TV-kanavat, jotka myös kontrolloivat sisältöä ja sitä, miten se tulee yleisön saataville. Eli ohjelmayhtiöt eivät ole vielä mukana palvelussa "suorina" sisällöntuottajina, vaan malli on lähinnä jatkokehitetty televisiojakelusta.
Jotta päästäisiin tilanteeseen, jossa pienetkin ohjelmayhtiöt voisivat rahoittaa toimintansa suoraan kuluttajille näytettävillä mainoksilla, tarvittaisiin globaalisti toimiva televisio-ohjelmiin tarkoitettu mainosverkko. Tähän parhaat avaimet lienevät Googlella, jolla on jo globaali mainosmyyntiorganisaatio, YouTuben kautta saatua osaamista videomainonnasta ja brändi, johon myös mainostajat uskaltavat samaistua.
Tietystikään NBC, CBS, MTV3, Nelonen tai brittien Five eivät ole kovinkaan innoissaan ajatuksesta, että heidät torpattaisiin kokonaisuudessa sivuun -- ja niin kauan kuin television katselu tapahtuu pääasiassa tavaonmaisen television kautta, näin tulee tuskin käymäänkään. Tämä johtaa myös siihen, että TV-kanavat eivät todellakaan tule sallimaan ohjelmayhtiöiden sarjojen esittämistä muiden kuin varsinaisten TV-kanavien kautta, eli mikään "tuplalisensointi", jossa myydään TV-oikeudet TV-kanavalle, mutta ohjelmayhtiö pitäisi oikeudet oman sarjansa nettilevitykseen, tuskin tulee tapahtumaan.
Mielenkiintoisin tilanne tultaisiin varmasti näkemään silloin, jos jokin kulttisarja lopetettaisiin TV-kanavan toimesta Yhdysvalloissa, vedoten liian pieniin katsojalukuihin. Yhdysvalloissa TV-kanavalle ison draamasarjan katsojalukujen täytyy liikkua 3-4 miljoonan katsojan määrissä, että sarjaa kannattaa pitää pyörimässä. Mutta jos tällainen "kesken kaiken tapettu" sarja jatkuisikin tuotantoyhtiön toimesta jossain verkon nettitelevisiopalvelussa ja mediamyynnin hoitaisi Google tai vastaava taho, saattaisi tuo sarja olla ensimmäinen todellinen askel verkon kehittymiseksi oikeaksi television haastajaksi.
Uskon, että televisiokanavat ennakkoon suunniteltuine ohjelmakarttoineen tulevat aina olemaan olemassa -- ihmisten tarve "vain avata televisio ja katsoa mitä sieltä tulee" on erittäin vahva. Mutta tuon rinnalle saattaa hyvinkin jonain päivänä rakentua yksi de facto -nettitelevisiopalvelu, josta löytyvät hulumaiseen tyyliin kaikki sarjat, kaikkine jaksoineen aina saatavilla, mainoksilla höystettynä.
Mikäli tuo visio yhdistettäisiin siihen, että jo ennenkuin televisiosarjan jakso tulee ensiesitykseen missä tahansa maailmassa, siihen lisättäisiin tärkeimpien markkina-aluiden tekstitykset (ja maissa, joissa se on luonnollisempi vaihtoehto, myös dubbaukset), voitaisiin rakentaa oikeasti nettipalvelu, joka näyttäisi TV-sarjat aina ensimmäisenä maailmassa -- ja maailmanlaajuisesti ("pikatekstitys" ei ole mitään salatiedettä, Canal+ esitti vuosia varsin onnistuneesti loistavaa Daily Show with Jon Stewart sarjaa alle 24h viiveellä Yhdysvaltain ensiesityksestä). Mainoskatkot luonnollisesti lokalisoidaan, kuten verkossakin mainosbannereille tehdään.
Konsepti siitä, että kun sarja X ilmestyy ja on saatavilla samantien kaikille maailman nettikäyttäjille, omalla kielellä tekstitettynä tai dubattuna, todennäköisesti tappaisi televisiosarjojen piratismin samantien. Mielenkiintoisempana aspektina voidaan pitää myös tarjonnan laajenemista -- uskoisin, että suomalainenkin televisiotuotanto keräisi yllättäväkin paljon yleisöä, jos se olisi yhtä helposti saatavilla tekstitettynä/dubattuna kuin mikä tahansa yhdysvaltalainen sarja.
Televisiokanavien ja tuotantoyhtiöiden tahtotila erittäin kannattavan nykymallin romuttamiseksi tuskin on ihan hetkeen ajankohtaista, mutta pieniä viitteitä aiheesta on voinut nähdä jo vuosia -- osa meistä varmasti muistaa ajan, jolloin TV-sarjat tulivat Yhdysvalloista Suomeen 4-5 vuoden viiveellä. Nykyisin maksukanavat näyttävät hittisarjoja usein jo parin kuukauden viiveellä ensiesityksestä ja mainoskanavatkin ovat siirtyneet jo alle vuoden esitysviiveeseen useiden sarjojen suhteen.
Ihmiset kaipaavat yksinkertaista, mainosrahoitteista ja laillista, laajaan tarjontaan perustuvaa palvelua. Jos maksullinen tallentavan digiboksin verkkokorvike TVKaista onnistuu saavuttamaan suhteellisen vankan aseman maassamme, mihin pystyisikään kuvatunkaltainen palvelu? Spotifyn suosio kertonee aika paljon. Ehkäpä televisioyhtiötkin oppivat -- musiikkiteollisuudelta siihen meni 10 vuotta.