Lauri Jämsä
16. maaliskuuta, 2009 8:08
Stanfordin yliopiston musiikin alan professori Jonathan Berger on tullut siihen lopputulokseen, että nuoret ovat vuosi vuodelta tottuneempia MP3-pakatun musiikin puutteisiin. Asiasta kirjoittaa O'Reilly Radar -sivustolla Dale Dougherty.
Bergerillä on tapana soittaa joka vuosi uusille oppilailleen musiikkia niin MP3-pakattuna kuin parempilaatuisenakin äänitteenä. Hänen saamansa palautteen mukaan suurin osa nuorista pitää pakkauksen mukanaan tuomaa äänenlaadun huononemista luonnollisena osana musiikkia.
Ilmiötä Berger vertaa muun muassa vinyylilevyihin – ylimääräiset rätinät ja paukkeet miellyttävät vanhempia hifistejä, koska he ovat tottuneet niihin.
Musiikin ystävänä Jonathan Berger ei tietenkään ole ollut innoissaan jatkuvasti lisääntyvistä MP3-musiikin puolustajista. Hieman pettyneenä ja turhautuneena hän kertoikin nuorten tottuneen vuosien saatossa MP3-pakkauksen mukanaan tuomiin sihinöihin. Nyt he ovat alkaneet pitää niitä osana musiikkia.
Jo vuonna 1992 julkaistun MP3-standardin pakkaus perustuu kärjistäen siihen, että äänestä poistetaan "ylimääräiset" taajuudet, joita ihmiskorva ei helposti erota. Tuloksena on enemmän tai vähemmän häiriöääniä, kun informaatiota poistetaan alkuperäisestä äänitteestä. Suuri merkitys on myös pakkaustavalla, koska eri laitteet voivat tehdä sen hieman eri tavoin. Yleisesti on todettu, että varsin yleinen 128 kbit/s -bittinopeus ei riitä pakkaamattoman äänen tarpeeksi laadukkaaseen MP3-pakkaukseen. Suositeltavampia bittinopeuksia ovatkin 192 kbit/s ja 256 kbit/s.