Kaarlo Räihä
25. helmikuuta, 2009 16:31
The Pirate Bayn (TPB) ylläpitäjiä vastaan käytävä oikeustaistelu Ruotsissa jatkui tänään todistajien lausunnoilla, joita antoivat Piratbyrånin Tobias Andersson, äänitealan etuja kansainvälisesti puolustavan IFPI:n toimitusjohtaja John Kennedy ja Ruotsin filmi-instituutin Bertil Sandgren.
Anderssonin esiintyminen oli kaikista lyhyin, sillä hän vahvisti ainoastaan huhut, joiden mukaan hän olisi kirjoittanut Fredrik Neijin vuonna 2006 esittämän puheen, jonka Neij piti TPB:n ratsian jälkeen. Andersson sanoi oikeudessa, että hän kirjoitti puheen, koska puheiden kirjoittaminen ei ole Neijin ominta alaa.
Anderssonin jälkeen oman näkemyksensä asioista tuli kertomaan Kennedy, joka aloitti urakkansa kertomalla IFPI:n toiminnasta. Kennedyn mukaan IFPI:n toimenkuva on tekijänoikeuslakien parantaminen ja piratismia vastaan taistelu. IFPI:n toimintaan käytetään vuosittain rahaa noin 75 miljoonaa puntaa. Kennedy kertoi erityisesti piratismin olevan ongelma, koska se on jo aiheuttanut valtavia vahinkoja musiikkiteollisuudelle.
Kennedy kertoi piratismin lisääntyneen selvästi digitaalisen musiikin suosion kasvamisen myötä. Piratismin lisääntyminen on puolestaan johtanut musiikkikaupan alamäkeen. Kennedy tähdensi myös, ettei TPB ole ensimmäinen sivusto, jota vastaan tekijänoikeusjärjestö on aloittanut oikeustaistelun, vaan aiemmin IFPI on vienyt oikeuteen mm. Groksterin ja Kazaan, joista molemmat hävisivät oikeudessa IFPI:lle.
Kennedy sanoi kuulleensa TPB:stä ensimmäisen kerran vuonna 2004, jolloin TPB oli jo nousemassa suosituimmaksi luvattomien musiikkilatausten paikaksi ja samalla se aiheutti taloudellisia vahinkoja musiikkiteollisuudelle.
Kennedy myönsi siirtymän musiikin digitaaliseen jakeluun olevan vaikea operaatio, jota ei helpota luvatta jaeltava ilmainen musiikki. Kennedyn mukaan ihmisten on vaikea vastustaa ilmaisen musiikin houkutusta, jonka takia kaupallisten latauspalveluiden on hankala kilpailla luvattomia latauksia vastaan.
Täten IFPI:n vaatimat korvaukset ovat Kennedyn mukaan oikeutettuja ja hän pitää korvausvaatimusta maltillisena, koska TPB:n aiheuttamat vahingot ovat valtavia. Kennedy sanoi kaikkien musiikkibisneksessä mukana olevien ihmisten tarvitsevan palkkaa. Myös kymmenkertaiset korvaukset julkaisemattoman materiaalin luvattomasta levityksestä ovat Kennedyn mielestä kohtuulliset musiikkiteollisuuden kokemiin tappioihin verrattuna.
20 prosenttia musiikkiteollisuuden käyttämistä rahoista menee Kennedyn mukaan uusien artistien etsimiseen. Joidenkin tahojen mielestä tämä osuus on aivan liian suuri internetin aikakaudella, koska artistit ja yhtyeet voivat tuoda musiikkiaan helpommin esille. Kennedy sanoi kuitenkin tällaisten väittämien olevan vääriä.
Kennedy kertoi musiikkiteollisuuden liiketoimintamallin riippuvan pitkälti siitä, että artistin levyä myydään mahdollisimman paljon ensimmäisen viikon aikana. Nämä myyntimäärät kokevat Kennedyn mukaan kovan kolauksen, jos TPB:n tapaiset palvelut mahdollistavat kappaleiden luvattoman lataamisen ilmaiseksi.
Seuraavaksi Kennedyltä kysyttiin tilastotietoja musiikkiteollisuuden viimeisistä vuosista, jotka eivät ainakaan musiikkiteollisuuden kannalta ole positiivisia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana CD-levyjen myynti on laskenut 27 miljardista dollarista 18 miljardiin dollariin. Kennedy kertoi kymmenen suosituimman levyn myyneen vuonna 2001 yhteensä 69 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2008 vastaava luku oli enää 48 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2000 suosituinta albumia kaupattiin 13 miljoonaa kappaletta, mutta viime vuonna Coldplay pääsi vain puoleen tästä jatkoi Kennedy.
Kennedyn mukaan musiikkilataamoiden myynnit eivät riitä kattamaan tätä laskua. Musiikkiteollisuus on jo pitkään luottanut nuorten asiakkaiden ostovoimaan sanoi Kennedy, jonka takia nuorten ihmisten siirtyminen luvattomaan lataukseen on erityisen haitallista kaupallisille toimijoille, jotka eivät voi kilpailla ilmaisia luvattomia latauksia vastaan.
Kennedy ei myöskään tukenut oikeudessa väitettä, jonka mukaan luvaton jakelu toimii hyvänä promootiona artisteille. Kennedy mukaan jokaisen taloudellisesti onnistuneen live-esiintymisen takana ovat hyvin kaupaksi käyneet levyt ja artistin vahva musiikillinen ura.
Seuraavaksi keskustelu siirtyi Googlen ja TPB:n välisiin eroihin. Kennedy sanoi Googlen eroavan TPB:stä muutamalla tavalla. Ensimmäisenä hän mainitsi Coldplay-hakusanan käyttämisen molemmissa palveluissa. Googlella tuloksena on yli 40 miljoonaa osumaa, joihin kuuluu mm. erilaisia lehtijuttuja ja levyarvosteluita. Sama hakusana TPB:ssä tuottaa tulokseksi 1 000 osumaa, joista kaikki mahdollistavat tekijänoikeudella suojatun sisällön luvattoman lataamisen.
Kennedyn kertoi Googlen myös tekevän yhteistyötä IFPI:n kanssa. IFPI:llä on kymmenen henkilön tiimi, joka toimii päivittäin Googlen kanssa tarkoituksenaan estää erilaiset tekijänoikeusloukkaukset. Kennedyn mukaan IFPI haastaisi myös Googlen oikeuteen, jos hakujätti lopettaisi yhteistyön IFPI:n kanssa.
Kennedy sanoi TPB:n suodattavan pois toimimattomia tai haitallisia torrent-tiedostoja, mutta tekijänoikeudella suojattua torrenteja ei puolestaan poisteta. Tämän lisäksi palvelun ylläpitäjät ylpeilevät sivuston suurella suosiolla.
Kennedyn mukaan sivuston avulla luvattomia latauksia tekevät ihmiset uhraavat vähemmän rahaa musiikkiin, koska he saavat musiikkia ilmaiseksi, jolloin heidän ei tarvitse ostaa sitä. IFPI:n järjestämissä kyselyissä ihmiset ovat kertoneet meille, että he ostaisivat musiikkia, jos he eivät voisi ladata sitä ilmaiseksi sanoi Kennedy. Kennedyn mukaan luvaton lataaminen on täten aiheuttanut musiikkiteollisuuden taloudellisen alamäen.
Kennedy on kuitenkin tietoinen vastakkaisista väitteistä, mutta hänen mukaansa ainoastaan yksi tutkimus tukee väitettä, jonka mukaan luvaton lataaminen ei aiheuta taloudellisia menetyksiä musiikkiteollisuudelle.
Seuraavaksi Kennedy ajautui pieniin ongelmiin, koska hän ei osannut selittää miten TPB toimii. Puolustuksen asianajaja ihmettelikin miten Kennedy voi syyttää TPB:tä rikoksista, jos hän ei ymmärrä miten TPB toimii.
Kennedyn jälkeen vuoroon tuli Sandgren, joka kertoi oikeudelle, että jotkin elokuvat leviävät luvattomassa jakelussa ennen näiden elokuvien virallista ensi-iltaa. Näissä elokuvissa ei myöskään ole minkäänlaisia kopiointisuojauksia ja joissain elokuvissa saattaa olla mukana jopa tekstitykset.
Seuraavaksi Sandgren sanoi elokuvateattereiden lipunmyynnin laskeneen Ruotsissa 31 prosenttia vuosien 2002-2006 välisenä aikana. Tästä Sandgren syytti elokuvien luvatonta lataamista, joka on aiheuttanut noin 800 000 - 1 000 000 kruunun (70 000 - 88 000 euron) menetykset jokaiselle Ruotsissa näytetylle elokuvalle. Puolustuksen mukaan selvää yhteyttä luvattoman lataamisen suosion kasvamisen ja lippumyynnin vähentymisen välille ei voida vetää, jonka lisäksi vuonna 2008 elokuvateatterit tekivät uuden lipunmyyntiennätyksen koko vuoden lipunmyyntejä mitatessa. Sandgren ei kuitenkaan halunnut kommentoida oikeudessa viime vuoden menestystä.