Petteri Pyyny
19. huhtikuuta, 2021 15:47
Sähköautokannan kasvaessa vauhdilla Suomessakin, on usein pohdittava sitä, missä autoa voisi oikein ladata. Looginen vastaus olisi tietysti käytännössä kaikista Suomen kiinteistöistä löytyvät lämmitystolpat.
Lämmitystolppien käyttöön sähköautojen latauksessa liittyy kenties enemmän urbaania legendaa kuin myyttiseen Ristoon, joka vetää huvijahtiaan trailerilla Hangosta Ivaloon neljä kertaa viikossa, läpi vuoden.
Lyhyesti tiivistettynä: Sähköautoa voi ja saa ladata lämmitystolpassa.
Hieman laajentaen: jos taloyhtiön lämmitystolpat sallivat sisälämmittimen käytön, ne soveltuvat myös sähköauton lataukseen. Luonnollisesti lataus on merkittävästi hitaampaa kuin erillisissä, tarkoitusta varten rakennetuissa sähköautojen latauspisteissä, mutta useimmilla meistä auto makaa kodin parkkipaikan pihalla noin 10-16 tuntia vuorokaudessa, joten aikaa lataukseen yleensä on. Useimmissa 1990-luvun jälkeen rakennetuissa taloyhtiöissä lämmitystolpat on suunniteltu kestämään sisätilalämmittimien tuoma lisäkuorma.
Jos taloyhtiön lämmitystolpat mahdollistavat sisälämmittimen käytön, niitä voidaan ladata hitaalla, yleensä 8-10 ampeerin tasolla. Suomessa myytävien sähköautojen latausjohto yleensä rajoittaa tavallisesta pistorasiasta latauksen 10 ampeeriin. Tällöin sähköteho vastaa suurinpiirtein samaa, jota lohkolämmitin yhdessä sisälämmitimenkin kanssa kuluttaa.
Käytännössä siis: Jos taloyhtiön lämmitystolppien sähkötyöt on suunniteltu kestämään jatkuvaa 16A virtaa ja jos latausjohdossa on vikavirtasuojaus (joka niissä tyypillisesti on), voi lämmitystolppaa käyttää lataukseen.
Lämmitystolpan käyttöä latauksessa eivät siis rajoita lait eivätkä säädökset, mutta sen sijaan kaksi ongelmaa lämmitystolpan käytössä lataukseen on. Toinen niistä on se, että useimmissa taloyhtiöissä lämmitystolpassa on kahteen tuntiin pakotettu ajastin, joka rajoittaa käyttöaikaa. Tokihan ajastinta voi käydä siirtämässä kahden tunnin välein, mutta yöunet siinä kärsivät.
Kelloa taas ei saa ohittaa omin nokkineen, vaan siihen vaaditaan sähköalan ammattilaisen tekemä muutostyö. Asiaa laajasti artikkelissaan käsitellyt Vesa Linja-aho suosittelee tällöin vaihdettavaksi kellorasian tilalle ns. heavy duty suko -rasian.
Toisekseen ongelmaksi tulevat kustannukset: Pohjois-Suomessa taloyhtiön lämpötolppia on ajateltu käytettävän kenties noin 2 tunnin ajan/vrk, kenties 120 vuorokautena vuodessa. Jos taas sähköautoa lataa - vaikka samalla ottoteholla, jonka sisälämmitin ja lohkolämmitin syövät - ovat käyttötunnit kuitenkin merkittävästi suuremmat. Jos kellon saa ohitettua, autoa tulisi kenties ladattua 12h/vrk, 300 vuorokautena vuodessa. Eli noin 15 kertaa enemmän kuin lämpötolppaa vain lämmitykseen käyttävä sitä käyttää. Eli taloyhtiön sisällä pitäisi päättää se, miten syntyvät kustannukset katetaan - isommalla autopaikkavuokralla vai kenties erillisellä paikkakohtaisella mittarilla.
Kustannuksista johtuvat epätasa-arvon vuoksi Isännöintiliitto ja Kiinteistöliitto eivät lämmitystolpasta lataamista suosittele. Mutta jos kustannuksista päästään järkevästi sopimukseen taloyhtiön sisällä, vaikkapa korotetun autopaikkamaksun muodossa, voi sähköauton latausinfran hankinta tulla todella edulliseksi: käytännössä pelkkä ajastimen poisto ja vaihto parempaan, sähköalan ammattilaisen tekemänä, saattaa riittää. Myös muutaman kympin energiamittari voi tuoda mielenrauhaa taloyhtiön jäsenten väleihin.
Aiheesta lisää:
Tokihan hidas perinteisen pistorasian - kuten lämmitystolpan - kautta lataaminen on siirtymässä historiaan. Uusi laki astui käyttöön vuonna 2021, joka velvoittaa kaikki uudet taloyhhtiöt suunnittelemaan parkkipaikat niin, että ne ovat "latauspistevalmiita". Käytännössä kaikki uudet taloyhtiöt, joissa on yli 4 autopaikkaa, ovat tämän velvoitteen piirissä. Myös vanhat taloyhtiöt, joissa tehdään laajamittaisia korjauksia, ovat saman velvoitteen alaisia.