Ilkka Ketola
14. tammikuuta, 2008 18:40
Kanadalaiset kuluttajat voivat huokaista helpotuksesta, sillä digitaalisille musiikkisoittimille suunniteltu lisävero on kumottu oikeudessa. Uumoiltu vero olisi vastannut Suomessakin käytössä olevaa Teoston tallennuslaitteista ja tyhjistä tallennusmedioista keräämää hyvitysmaksua, mutta perityt maksut olisivat olleet huomattavasti suuremmat.
Kanadassa suunnitellut maksut olisivat olleet 3,3 euroa muistikorteille yhdestä neljään gigatavua. Digitaalisilta audio- ja videotallentimilta perittävä maksu olisi ollut vieläkin huikeampi: yli 30 gigatavun soittimilta olisi haluttu periä n. 50 euron (75 Kanadan dollarin) maksu.
Vaikka Suomessakin maksut ovat korkeita, ei täälläkään päästä yhtä suuriin lukuihin. Meillä alle 50 gigasilta laitteilta peritään 12 euron hyvitys ja suurin, yli 250 gigasilta laitteilta perittävä maksukin on "vain" 21 euroa.
Kanadan hallituksenalainen tekijänoikeuslautakunta esitti viime kesänä, että digitaalisista tallentimista, kuten mp3-soittimista ja digibokseista, tulisi kerätä hyvitysmaksua kompensoimaan artistien tulonmenetyksiä. "IPod-veroksi" ristitty maksu olisi täydentänyt Kanadassa jo olemassa olevaa hyvitysjärjestelmää, jolla kerätään myös kompensoidaan artistien tulomenetyksiä.
Lisäveron kumonnut liittovaltion valitustuomioistuin totesi, ettei tekijänoikeuslautakunnalla ole lain mukaan oikeutta vahvistaa maksuja, joita yksityinen kopiokorvausmaksuja keräävä CPCC oli ehdottanut vuosille 2008 ja 2009.
Tyhjistä tallenteista kerättävät hyvitysmaksut nousevat keskusteluun aika ajoin, ja ne herättävät aina ihmetystä ja ärtymystä eri osapuolissa. Virallisesti maksujen perimmäinen tarkoitus on hyvittää artisteille laillisesta yksityisestä kopioinnista aiheutuneita tulomenetyksiä. Kopioiminen CD-levyltä mp3-soittimeenkin on siis sallittua, kunhan artistille on maksettu siitä hyvitys.
Maksuihin liittyy kuitenkin useita ongelmia. Ensinnäkin maksu peritään kaikista tallennuslaitteista, joten kuluttaja joutuu korvaamaan "artistin tulomenetyksiä" riippumatta siitä, mitä laitteillaan tekee. Siis myös omaa musiikkiaan tyhjille CD-levyille tallentava bändi joutuu hyvittämään artistien kulumenetyksiä. Samoin perheen lomavideoita kopioiva isä joutuu välillisesti pulittamaan elokuvastudioille maksua harrastuksestaan.
Toinen ongelma maksussa on korvauksen kohdentaminen oikeille artisteille. Suomessa maksun keräävä Teosto jakaa summan eri järjestöjen kesken, jotka sitten jyvittävät maksut omien käytäntöjensä mukaan jäsenilleen. Todennäköinen jakoperuste on myyntilistat, joten korvaukset menevät suurille, jo hyvätuloisille artisteille.
Myös laitevalmistajat vastustavat maksuja, sillä ne nostavat laitteiden hintoja ja laskevat siten myyntiä. Kauppiaita taas voi häiritä se, että maittain vaihtelevat hyvityskäytännöt vääristävät kilpailua.
Lähde:
Ars Technica