Petteri Pyyny
27. kesäkuuta, 2005 19:01
Yhdysvaltain korkein oikeus tipautti tänään iltapäivällä uutispommin, jonka vaikutukset teknologia-alaan voivat olla tulevaisuudessa valtavat. Korkein oikeus päätti, että kaksi P2P-ohjelmistoja kehittävää yritystä, Grokster ja StreamCast Networks (joka omistaa Moprheus-ohjelmiston), ovat vastuussa käyttäjien niiden kautta jakamien tiedostojen laillisuudesta.
Oikeuden päätös on lopullinen ja se sotii täysin korkeimman oikeuden 80-luvulla antamaa ns. Betamax -päätöstä vastaan, jossa korkein oikeus katsoi teknologian olevan vain väline, jonka avulla voidaan toimia sekä laillisesti että laittomasti. Kyseinen päätös liittyi aikanaan elokuvateollisuuden kanteeseen videonauhureiden valmistajia vastaan, jolloin elokuvateollisuus olisi halunut tehdä videonauhureista laittomia siinä pelossa, että ne tuhoavat elokuvateollisuuden mahdollistamalla piraattikopiot. Kyseinen päätös on toiminut teknologiateollisuuden kultaisena ohjenuorana tähän päivään asti -- eli periaatteena on ollut se, että on käyttäjien oma asia käytetäänkö teknologiaa laillisesti tai laittomasti, kunhan on perusteltua olettaa, että teknologialle on olemassa myös selkeä laillinen käyttötarkoitus.
Elokuvateollisuus, jota oikeudenkäynnissä edusti elokuvastudio Metro-Goldwyn-Mayer, syytti P2P-yhtiöitä oikeudessa siitä, että ne tieten tahtoen mainostivat tuotteitaan käyttäjille laittoman materiaalin jakamisella ja helpolla saatavuudella. Tämä riitti korkeimmalle oikeudelle perusteluksi sille, että yhtiöt eivät itsekään näe tuotteilleen merkittävää laillista käyttökohdetta, joten ns. Betamax -päätös ei riittänyt niiden puolustukseksi.
Juttu on ollut pitkä ja monivaiheinen. FastTrack-verkkoa käyttävät P2P-palvelut saivat haasteen oikeuteen alunperin jo vuoden 2001 lokakuussa ja juttui venyi jo alimmalla oikeusasteella niin, että päätös saatiin jutussa vasta huhtikuussa 2003. Tällöin liittovaltion oikeus katsoi, että P2P-verkkoja operoivat yhtiöt toimivat lain mukan ja eivätkä näin ole vastuussa niiden kautta välitetyistä tiedostoista. Sekä elokuva- että musiikkiteollisuus valittivat päätöksestä elokuussa 2003 Yhdysvaltain vetoomustuomioistuimelle.
Vetoomustuomioistuin otti jutun käsiteltäväkseen vuoden 2004 helmikuussa ja antoi siitä päätöksen "jo" saman vuoden elokuussa, jälleen todeten P2P-verkot laillisiksi. Elokuvateollisuus vetosi tämän jälkeen Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen vetoomustuomioistuimen päätöksen kumoamiseksi. Korkein oikeus suostui ottamaan jutun käsiteltäväkseen vuoden 2004 joulukuussa ja itse oikeudenkäynti saatiin alulle tämän vuoden maaliskuussa.
Nyt tulleesta päätöksestä ei voi enää valittaa, sillä Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden päätökset linjaavat lainsäädäntöä ja sen toteutusta vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin lainsäädäntö itse. Lisäksi korkeimman oikeuden päätös toimii linjauksena alemmille oikeusasteille, joten voitaneen olettaa, että lähikuukausina useampikin P2P-ohjelmia Yhdysvalloissa kehittävä yhtiö päätyy selvittelemään ohjelmansa laillisuutta oikeussaleihin.
Päivitys 28.6.2005: Korkeimman oikeuden päätöstä tulee sen mukaan tulkita siten, että teknologia itsessään eli P2P, ei riko tekijänoikeuslainsäädäntöä, joten vanha Betamax -päätös pysyy edelleen voimassa. Korkein oikeushan ei Yhdysvalloissa langeta varsinaisia tuomioita, vaan nyt juttu menee uudelleen alimman oikeusasteen käsittelyyn korkeimman oikeuden päätöksen saattelemana. Korkeimman oikeuden mukaan tuomittavaa jutussa on ollut nimenomaan se, miten palveluja on markkinoitu eli laittoman materiaalin "taivaina". Tämä tarkoittanee lähes varmasti sitä, että palvelut kuten BitTorrent pysyvät turvassa oikeudenkäynneiltä, sillä BitTorrentin kehittäjä Bram Cohen on ollut hyvin selväsanainen aivan alusta lähtien siitä, että hän ei suunnitellut ohjelmaansa laittoman materiaalin jakeluun. Lisäksi muistetaan myös se, että nyt oikeudessa hävinneet P2P-palvelut olivat mainoksineen, "pro"-versioineen ja muine höysteineen puhdasta liiketoimintaa niitä pyörittäneille yhtiöille.
Lähde: News.com