Kuvan tarkkuus eli resoluutio
Aikana jolloin ns. putkitelevisio oli ainoa TV-tekniikka ja teräväpiirtolähetykset lähinnä tieteiskirjojen sekoilua, oli termi "natiiviresoluutio" lähinnä Nykysuomen Sanakirjan täytettä. Maailma on muuttunut ja videotekniikka vielä enemmän. Kenties suurin ero perinteiseen putkitelevision ja taulutelevisioiden käyttämän tekniikan välillä on se, ettei putkitelevisioilla ollut tietokoneesta tuttua "resoluutiota" termin varsinaisessa merkityksessä.
Taulutelevisiot ovat tässä suhteessa hankalia eläimiä sen vuoksi, että ne, kuten tietokoneiden litteät näytötkin, tunnustavat vain yhtä ja ainoaa näyttötarkkuutta, jota kutsutaan natiiviresoluutioksi. Mikäli taulutelevisiolle syötetty kuva ei ole natiiviresoluutiossa, täytyy kuvaa joko pienentää tai suurentaa ohjelmallisesti. Kun kuvan koko täytyy keinotekoisesti muuttaa oikean kokoiseksi, kärsii sen laatu aina.
Näytön tarkkuutta valittaessa tulee eteen kysymys näytön pääasiallisesta käyttökohteesta ja siitä, kuinka pitkän ajan sijoitusta on televisiosta itselleen tekemässä. Mikäli ollaan hankkimassa taulutelevisiota lähinnä sen takia, että "se on isompi ja hienompi", on käytännössä samantekevää, mikä television näyttötarkkuus on. Sama pätee myös ns. mökki- tai kakkostelevisioiden kohdalla -- näytön tarkkuus voi olla käytännössä mikä tahansa pienemmissä televisioissa, joilla katsotaan pääasiassa tavallisia TV-kanavia ja satunnaisesti DVD-elokuvia.
Näytön natiiviresoluutio tulee oleelliseksi valintakriteeriksi siinä vaiheessa, kun television koko on 37 tuumaa tai enemmän. Mitä suurempi kuva on, sitä enemmän näytön tarkkuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi samalla natiiviresoluutiolla varustettua 26 tuuman ja 42 tuuman televisiota verrattaessa voi pienemmän näytön kuva näyttää paremmalta. Tämä johtuu siitä, että 42 tuuman televisiossa yksittäisen kuvaelementin (pikselin) koko on selvästi suurempi kuin 26 televisiossa.
Mikäli televisiota hankittaessa on varmaa, ettei laitteen kanssa käytetä esim. kolmannen sukupolven pelikonsolia, teräväpiirtoformaatteja tukevaa soitinta (Blu-ray tai HD DVD) eikä teräväpiirtolähetyksiä tarjoavaa satelliittipakettia, voidaan karkeasti sanoa, että näytön koosta riippumatta 1280x720 -tarkkuuden omaava televisio on "riittävä". Mikäli kuitenkin omistat tai aiot ostaa esimerkiksi Blu-ray-soittimen tai täyttä Full HD teräväpiirtotarkkuutta tukevan PlayStation 3 -konsolin, niin saat kaiken irti ainoastaan 1920x1080 -tarkkuudella varustetusta Full HD -taulutelevisiosta.
Käytännössä kuvamateriaalia tullaan tulevaisuudessa tarjoamaan niin monella eri tarkkuudella, että näytön tärkein kriteeri on hyvä skaalaustoiminto (eli se osa televisiota, joka muuttaa eri resoluutioilla sisääntulevan videokuvan television natiiviresoluutioon sopivaksi). Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, juuri hyvä skaalain erottaa usein huonot, keskiverrot ja hyvät televisiot ja televisiovalmistajat toisistaan.
Teräväpiirtolähetysten suhteen on oikeastaan kaksi valintaa: 720p ja 1080p (tai 1080i). Molemmat ovat näyttötarkkuudeltaan teräväpiirtoformaattien standardeja. 720p tarkoittaa 1280x720 näyttötarkkuutta ja 1080p /1080i tarkoittaa astetta kovempaa 1920x1080 näyttötarkkuutta. 1080i-standarissa kuva siirretään lomitettuna , eli puolikuva kerrallaan. Esim. Canal Plus HD -teräväpiirtokanava lähettää elokuvat 1080i-muodossa, eli ne television omistajat, joiden television natiiviresoluutio on 1920x1080, pääsevät nauttimaan elokuvasta täydellä tarkkuudella ilman skaalausta. Vastaavasti mm. TV-sarja Lost lähetetään Yhdysvalloissa 1280x720 -muodossa. Eli kumman tahansa tarkkuuden televisioonsa valitsee, nykytilanteessa hyvä skaalain on aika oleellinen seikka televisiossa. Puhumattakaan siitä, että Suomen ns. haravaverkon TV-lähetykset tuskin muuttuvat teräväpiirtolähetyksiksi ennen vuotta 2010 (ja wanhat DVD-kokoelmat tuskin katoavat kovin pian hyllyistä..), joten "perinteisiä", 704x576 -muodossa lähetettäviä digilähetyksiä täytyy skaalata, oli näytön tarkkuus sitten mikä tahansa.

Yllä oleva kuva havainnollistaa eri näyttöresoluutioiden eroja laatikoiden avulla. Esim. normaalin PAL-resoluution tarkkuus on 720x576. Vaakajuovat voivat olla joko
progressiivisia (p) tai
lomitettuja (i). Vastaavasti 720p resoluutio koostuu 1280 pikselistä vaakasuunnassa, ja 720 pikselistä pystysuunnasta. Kuva ei havainnollista resoluutioiden kuvasuhdetta, joka voi olla joko 4:3 tai 16:9. Voit lisäksi vertailla 480p, 720p ja 1080p standardien kuvanlaadun eroja
liitteessä 1 esitetyillä esimerkkikuvilla. 480p-tarkkuus vastaa pitkälti suomessa käytettävää 704x576-tarkkuutta.
Yhteenveto: videonsa vakavasti ottaville, isohkoa televisiota harkitseville, 1080p -natiiviresoluution televisio on oikea vaihtoehto, kunhan skaalaimen laatuun kiinnittää valinnan yhteydessä huomiota. 1920x1080 -tarkkuus vaikuttaisi pikkuhiljaa ottavan voiton 1280x720 -tarkkuudesta Hollywoodissa, jossa valtaosa elokuvista ja suosituimmista sarjoista tuotetaan.
Mökkitelevisiota ostaville käytännössä mikä tahansa yli 852 x 480 -tarkkuuteen yltävä televisio riittää täydellisesti. Kuitenkin jos "mökkitelevision" koko on yli 32 tuumaa, kannattaa ajatella televisiota "olohuonetelevisiona" ja tällaista, ns. normaalia olohuonetelevisiota harkitsevalle tällä hetkellä (talvi 2006-2007) esim. yleisin näyttötarkkuus eli 1366x768 sopii vallan mainiosti, mikäli laitteen skaalausominaisuudet ovat hyvät.
Paras tapa tutkia skaalaustekniikan hyvyyttä lienee (erilaisten testien ja käyttökommenttien lisäksi) mennä televisiokauppaan ja pyytää näkemään täsmälleen sama videolähde (etenkin normaali DVD-elokuva ja digitv-lähetys) useammassa eri televisiossa yhtä aikaa ja vertailla mikä skaalaustapa miellyttää omaa silmää eniten. Kannattaa myös huomioida se, että vain aniharva Suomessa myytävä televisio on varustettu aidolla 720p resoluutiolla. Valtaosa LCD-televisioista toimii 1366x768-tarkkuudella, jolloin kuvaa täytyy joka tilanteessa skaalata joko ylös- tai alaspäin.
HD Ready

Taulutelevisioiden markkinoinnissa viljellään ahkerasti
HD Ready -termiä, ja kuluttajille uskotellaan, että television täytyy olla "HD Ready", jotta tulevat teräväpiirtolähetykset toistuvat ongelmitta. HD Ready määrittää kuitenkin vain minimivaatimukset, jotka laitteen tulee täyttää.
HD Ready vaatimukset ovat:
Natiivi pystyresoluutio vähintään 720 pikseliä
Analoginen komponenttisisääntulo (YPbPr)
Digitaalinen DVI tai HDMI-sisääntulo
Tuki 720p ja 1080p tarkkuuksille sekä analogisessa että digitaalisessa sisääntulossa
HDCP DRM-tuki digitaalisessa sisääntulossa (DVI tai HDMI)
Näiden vaatimusten puitteissa esimerkiksi 1024x768 resoluutiolla varustettu plasma-TV voi täyttää HD Ready vaatimukset, vaikkei sen natiiviresoluutio yllä edes 720p-tarkkuuteen (1280x720). Käytännössä HD Ready -merkintä kertoo television täyttävän tietyt perusedellytykset, mutta laitteen ominaisuuksiin kannattaa ehdottomasti perehtyä tarkemmin.
Kuvan laatu
Loppujen lopuksi tärkein valintakriteeri televisiota ostettaessa on kuvan laatu. Ja tämä on asia, johon kukan muu ei voi oikein kertoa sitä oikeaa vastausta. Paras tapa aloittaa asian tutkiminen on määritellä omalle kukkarolleen sopiva hintahaarukka, käyttää erilaisia
televisioiden vertailuja hyväkseen ja tutkia mitä omalla budjetillaan saa. Tästä sitten rajataan se joukko, joka vastaa omia tarpeita niin liitäntöjen, kuvan koon kuin mahdollisesti merkin ja ulkoasunkin suhteen. Lopulta sitten luetaan televisioiden käyttökokemuksia ja arvosteluja hetki, mutta lopullinen päätös kuvan laadun suhteen kannattaa tehdä vertailemalla televisioiden kuvaa rinnakkain, samalla kuvamateriaalilla (ja samoilla liitännöillä, eli vaadi kuvalähde digitaalisesti kiinni kaikkiin vertailtaviin laitteisiin) esim. paikallisessa kodinkoneliikkeessä.