Suurimmaksi kriteeriksi kuvanlaadultaan tasavahvojen, saman hinta- ja kokoluokan näyttöjen kesken, on alkanut nousta liitäntöjen määrä. Ja tässä puhutaan etenkin digitaalisista liitännöistä. Taulutelevisioiden ja digitaalisten televisiolähetysten myötä olemme tulleet kodin videotekniikassa tilanteeseen, jossa katsottava materiaali on käytännössä aina digitaalisessa muodossa (DVD, digi-TV, digitaaliset videokamerat) ja myös näyttö on digitaalinen (LCD, plasma). Tästä huolimatta jostain käsittämättömästä syystä televisiot, DVD-soittimet ja digiboksit edelleen varustetaan pääasiassa analogisilla liitännöillä, kuten SCARTilla. Tällaisessa tilanteessa siis digitaalinen kuva, vaikkapa DVD, joudutaan muuttamaan SCART-johtoa varten analogiseksi ja siirtämään se taulutelevisioon, joka muuttaa analogisen kuvan taas digitaaliseksi. Jokainen tällainen muutosvaihe laskee kuvan tarkkuutta ja laatua.
SCART jyräsi aikanaan Euroopan televisiomarkkinat yksinkertaisuudellaan ja kätevyydellään, kuljettihan yksi ainoa kaapeli sekä kuvan että äänen (ja lisäksi sekalaisen määrän muuta dataa, kuten kuvasuhdetietoja), tarjoten kuluttajille mahdollisimman yksinkertaisen liitännän eri laitteiden välillä.
TV-teollisuus sai vuosien taistelun jälkeen luotua vastaavan teknologian myös digitaaliseen muotoon. Tätä liitäntää kutsutaan HDMI:ksi ja se kuljettaa sekä videon että äänen yhdessä johdossa, täysin digitaalisesti. HDMI onkin se liitäntä, joka tulee tulevina vuosina takuuvarmasti syrjäyttämään analogiset liitännät lopullisesti, kunhan kaikki laitevalmistajat alkavat tarjoamaan sitä laitteissaan (nyt markkinoilta löytyy varsin hyvä valikoima HDMI-liitännöillä varustettuja digibokseja, DVD/Blu-ray-soittimia, pelikonsoleita ja videokameroita), joten HDMI -liitäntöjen määrä on selkeästi tärkein liitäntäkriteeri taulutelevisiota ostettaessa.
HDMI on tulevaisuutta ja siihen kannattaa panostaa. Toki sen lisäksi kannattaa myös varmistaa, että televisiota löytyvät myös perinteiset SCART-liitännät ja että SCART-liitännät hyväksyvät RGB-muotoisen kuvaan (SCARTia on kolmea "virallista" eri tasoa, eli SCARTin kautta voidaan välittää joko ns. CVBS- eli komposiittikuvaa, S-Video -kuvaa tai RGB-kuvaa, joista RGB on laadultaan paras, S-Video toiseksi paras ja CVBS huonoin). SCART-liitäntöjä knnattaa olla laitteessa sen verran kuin mitä kotoa nyt löytyy televisioon kytkettäviä (ilman HDMI-ulostuloa olevia) laitteita. Mikäli olohuoneesi teknologiaosasto on päivitetty hiljattain, ei välttämättä SCART-liitännöille ole tarvetta, varmista kuitenkin, että muita liittimiä on tarpeeksi, jotta kaikki tarpeellinen saadaan televisioon kiinni.
Muilla liitännöillä ei juurikaan ole käyttöarvoa normaalitapauksissa. Toki, komponenttivideo tarjoaa parasta mahdollista kuvanlaatua analogisissa liitännöissä, mutta sen tulee korvaamaan lopullisesti lähiaikoina HDMI-liitäntä. VGA-liitäntä on toinen, pian tarpeettomaksi käyvä, liitäntämuoto, sillä jatkossa voidaan olettaa, että kaikki näytönohjaimet tulevat sisältämään joko DVI- tai HDMI-ulostulon (joka vaaditaan mm. Blu-ray ja HD DVD -elokuvien katseluun, myös tietokonetta käytettäessä).
Televisioiden omat kaiuttimet ovat yleensä parhaimmillaankin välttäviä ja tämän vuoksi digitaalisiin ääniliitäntöihin ei kannata televisiota valittaessa paljoa panostaa. Jos ja kun äänimaailma nousee tärkeäksi kuvanladun parannuttua, on aika siirtyä erilliseen äänivahvistimeen ja ulkoisiin kaiuttimiin.
Kirjoittaja: Matti Robinson
