AfterDawn logo

Älytekniikka valtaa olohuoneita

Älypuhelimet ovat vallanneet tämän hetken teknologiaotsikot, mutta älyä on tullut myös perinteisesti ?tyhmiin? töllöihin. Televisiot ovat siirtyneet jo täysin digiaikaan, mutta vasta nyt on alettu tuomaan kehittyneempiä verkkopalveluita televisioiden yhteyteen. Mitä uudet älytelevisiot tuovat tullessaan, ja kannattaisiko sellainen hankkia jo nyt?

Smart TV, tai suomeksi sanottuna älytelevisio, tarkoittaa laitetta, joka hyödyntää internet-yhteyttä tarjotakseen erilaisia interaktiivisia palveluja TV:n katsojalle. Älykkäät televisiot ja digiboksit eivät eroa ulkoisesti tavallisista, älyominaisuudettomista sisaristaan. Yleensä ne erottaa kaupan hyllyltä parhaiten esimerkiksi Smart TV -markkinointitermistä. Tämä kannattaa kuitenkin pitää erillään internet-TV- tai IPTV-käsitteestä, joihin kuuluu muun muassa Elisa Viihde -palvelu. Molemmat tarjoavat samantyyppisiä lisätoiminnallisuuksia, mutta itse televisiolähetykset vastaanotetaan eri tavoin. Äly-TV:ksi voidaan kutsua televisiota, joka tarjoaa interaktiivisia verkkopalveluja, mutta ei käytä laajakaistayhteyttä itse televisiokanavien hakuun. Älytelkkareiden lisäksi tarjolla on erilaisia älyominaisuuksia sisältäviä digibokseja, blu-ray-soittimia ja pelikonsoleita.

Äly-TV:t mahdollistavat sisällön etsimisen netin välityksellä, laitteen sisäiseltä kiintolevyltä tai langattoman yhteyden kautta kodin tietokoneilta ja muista langattomista tallennusratkaisuista. Ne voivat myös tarjota sovelluksia, joilla voi seurata esimerkiksi Facebookin ja Twitterin kaltaisia sosiaalisia verkkopalveluja sohvalta käsin.

Suosittuja palveluja ovat muun muassa maailman suurin videopalvelu YouTube ja erilaiset videovuokraamot, joista voi vuokrata haluamansa elokuvan ja aloittaa katselun välittömästi. Tällaisia suoratoistopalveluja varten televisioon kytketyn kodin laajakaistaliittymän nopeuden on oltava riittävä, ja nykyisellään se tarkoittaa yleisesti vähintään 10 megabitin kiinteää laajakaistayhteyttä.

Sisällönjako kuntoon langattomasti

YouTuben kaltaisen verkkosisällön suoratoiston lisäksi älytelevisioista löytyy ns. DLNA-tuki, joka mahdollistaa sisällön jakamisen langattomassa kotiverkossa olevien DLNA-yhteensopivien laitteiden kesken. Digital Living Network Alliance on järjestö, jonka tarkoituksena on tuoda kuluttajille helppokäyttöisiä tapoja jakaa digitaalista mediaa kodin laitteiden välillä. Tällä hetkellä tarjolla on yli 4000 DLNA-sertifioitua televisiomallia.

DLNA:n pyrkimyksenä on jatkossa tuoda yhä enemmän kodin laitteita saman verkon piiriin, ja uusimpina tulokkaina ovat liittyneet joukkoon mobiililaitteet ja tulostimet. Teoriassa siis Äly-TV:stä voisi ottaa halutessaan kuvankaappauksen ja tulostaa se suoraan käyttämällä pelkkää television kaukosäädintä. Älypuhelinta vuorostaan voisi käyttää erillisen sovelluksen avulla yleiskaukosäätimenä yhteensopiville DLNA-laitteille.

Älytelkkari vai älydigiboksi?

Jos ajatus television yhdistämisestä kodin muiden verkkolaitteiden yhteyteen kiinnostaa, ja verkon sisältöpalveluille on käyttöä myös sohvalla, on uuden äly-TV:n hankkiminen se yksinkertaisin vaihtoehto. Jos kotoa kuitenkin löytyy jo kohtuullisen uusi teräväpiirtotelevisio, josta puuttuvat vain mainitut älyominaisuudet, kannattaa harkita joko esimerkiksi älykkään digiboksin hankkimista tai vaihtoehtoisesti pienikokoista kotiteatteri-PC:tä tähän käyttötarkoitukseen. Jälkimmäinen vaihtoehto tosin soveltuu usein vain teknologiaa paremmin tunteville.

Tarjolla on muun muassa laitteita, joissa yhdistyvät blu-ray-soitin ja tallentava digiboksi, ja josta löytyvät käytännössä samat älyominaisuudet kuin kalliimmista televisiomalleista. Tällä hetkellä yksikään näistä ratkaisuista ei ole kuitenkaan erityisen halpa, sillä uudet älytelevisiot DLNA-tuella ja verkko-ominaisuuksilla lähtevät 1000 eurosta ylöspäin, ja vastaavat ominaisuudet sisältävät erilliset digiboksit kustantavat useita satoja euroja. Ne ovat kuitenkin se paras vaihtoehto, jos kotoa löytyy jo valmiiksi riittävän moderni televisio.

DigiMaailma
Artikkeli on julkaistu marraskuussa 2011 ilmestyneessä DigiMaailma-osiossa

Kirjoittaja: Matti Robinson