AfterDawn logo

Yhden aikakauden loppu: Valtava kauppaketju lopettaa CD-levyjen myynnin

Petteri Pyyny Petteri Pyyny
16 kommenttia

Musiikin myynti fyysisessä formaatissa on ollut kuolevaa bisnestä jo pitkään. Ensin myyntiä alkoivat nakertamaan sekä piratismi että samasta lompakosta kilpailevat muut viihteen muodot, kuten kotivideot ja pelikonsolit. Seuraavaksi fyysisten äänitteiden myyntiä alkoi syömään digitaalisesti ostettava musiikki vuosituhannen alkupuolella, lähinnä Applen iPod-soittimen suosion siivittämänä.

2010-luvulla taas musiikin ostaminen on romahtanut lopullisesti ja musiikin kuluttaminen on siirtynyt striimauspohjaiseksi, vetureinaan sekä Spotify että YouTube.

Nyt yksi tärkeimmistä myyntikanavista Yhdysvalloissa, Best Buy-kauppaketju on ilmoittanut, että se lopettaa kokonaan CD-levyjen myynnin vielä tämän vuoden aikana. Samaan aikaan toinen merkittävä kauppaketju, Target, on kertonut levy-yhtiöille, että niiden pitää ostaa Targetilta takaisin kaikki myymättömät levyt, mikäli haluavat saada levyjään ylipäätään ketjun myyntiin. Aiemmin kauppaketjut ovat itse vastanneet ns. käsiin jäävien levyjen kohtalosta.


Suomen fyysisten levyjen myynnin huippu nähtiin vuonna 2000, jolloin singlejä, vinyylejä, C-kasetteja ja CD-levyjä myytiin yhteensä huikeat 9,6 miljoonaa yksikköä (lähde: IFPI Finland). Vuoden 2017 tilastoja ei ole vielä saatavilla, mutta vuonna 2016 myynti oli kutistunut 4,7 miljoonaan myytyyn äänitteeseen.

Rahassa mitattuna Suomenkin levytilastot ovat olleet jo pidempään digivetoisia - vuonna 2016 fyysisten levyjen myynti oli enää 9,2 miljoonaa euroa, kun digitaalinen "myynti" tuotti levy-yhtiöille kolme kertaa enemmän, yhteensä 27,5 miljoonaa euroa.

Kotimaasta on muista syistä kadonnut osa legendaarisista levyjä myyneistä tahoista, kuten lakkautettu Anttila. Onkin mielenkiintoista nähdä kauanko enää Prismat ja Citymarketit pitävät fyysisiä ääniteitä hyllyissään.

16 KOMMENTTIA

jartar1/16

CD on kuoleva formaatti, joten ei tämä yllätyksenä tullut. Paatuneimmat hifistitkin yrittävät nykyisin päästä eroon high-end cd-soittimista, kun ei niille enää käyttöä ole. Tidal ja Spotify on täydellistä ylivoimaa käytettävyyden ja tarjonnan näkökulmasta.

Näppishemmo2/16

Onneksi olen kopioinut häviöttömään flac muotoon kirjastoista itselleni kaikki lempi CD levyt 70-80s bändeistä niiden alkuperäisversioina tai lähellä niitä. Dynamiikka on näissä hyvää ja toistamiseen ei tarvita enää itse optista levyä.

Musiikin suoratoistopalvelut kuulostavat kyllä mielenkiintoiselta mutta en voi olla varma mitä CD mastereita ne ovat tuupanneet sinne joten joukkoon voi olla päässyt äänen raiskaamia remastered versioita. Siksi näin hifistinä kuuntelen mieluummin itse kopioimaa musiikkia koska tiedän että niiden äänenlaatu on varmasti hyvä. Äänenlaatu kun ei riipu vain tiedostoformaatista, kaiuttimista tai vahvistimesta.

user_org (vahvistamaton)3/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:


Musiikin suoratoistopalvelut kuulostavat kyllä mielenkiintoiselta mutta en voi olla varma mitä CD mastereita ne ovat tuupanneet sinne joten joukkoon voi olla päässyt äänen raiskaamia remastered versioita.


Suoratoista sopii heille jotka eivät pidä vapaittein palveluiden (Radio, TV jne.) musiikki valinnoista, mutta haluavat kuunnelle sitä sun tätä.

Jos keräilee levyjä harkinnalla ja kuuntelee tiettyjä enemmän tai vähemmän suurella kriittisyydellä valittuna, niin he hankkivat joko fyysiset kopiot tai sähköisen kopion, laatukriittiset sillä parhaalla saatavilla olevalla laadulla.

Ja mainitsitkin hyvin että flac (tai muu) ei ole se juttu, vaan se kuinka laadukas se sisältö on. Perinteisten Levyliikkeiden etu oli se että siellä saattoi kuunnelle ennen ostopäätöstä enemmän tai vähemmän laadukkain välinein.

Yksittäiset kopiot ja stream palvelut ei ole toisiaan poissulkevia.

jartar4/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:


Musiikin suoratoistopalvelut kuulostavat kyllä mielenkiintoiselta mutta en voi olla varma mitä CD mastereita ne ovat tuupanneet sinne joten joukkoon voi olla päässyt äänen raiskaamia remastered versioita. Siksi näin hifistinä kuuntelen mieluummin itse kopioimaa musiikkia koska tiedän että niiden äänenlaatu on varmasti hyvä. Äänenlaatu kun ei riipu vain tiedostoformaatista, kaiuttimista tai vahvistimesta.


Kyllä se kerrotaan, että onko kyseessä alkuperäinen vai uudelleen masteroitu versio. Lisäksi hifisti kyllä kuulee onko palvelussa oleva versio äänenlaadultaan itselle mieleinen vai ei. Se tosin on totta, että varminta on käyttää fyysisistä kopioista ripattuja versioita.

Sakarias5/16

Kun CD tuli markkinoille laatuun panostettiin ja äänitteet hyviä ja tehty hifi-toistoon. Nykyisten levyjen laatu heikkoa. Dynamiikka huono ja ei stereo-kuvaa. Tarkoitettu kannettaviin laitteisiin ym. Monet ns. remasteroidut levyt pilattu dynamiikaltaan. Siitä voi lukea wikistä vaikka loudness War. Pidän vielä vanhoista vinyyleistäni. Kannet upeita. Harvemmin niitä soitan - ääni tulee yleensä koneelta ja tärkeimmät levyt muutettu flac-formaattiin. mp3 on vähän sama kuin jpg valokuvauksessa. Siitä on poistettu paljon informaatiota, mutta sitä ei juuri huomaa. Jälkikäsittelyyn siitä ei enää ole jos haluaa hyvää laatua. Pakkauksessa hukattua dataa ei saa takaisin. On myös bändejä jotka julkaisevat musiikkinsa vain vinyyleinä.

Tämän päivän poppi minusta tylsää ja kuulostaa koneella tehtyltä. Enempi niitä tuottajan unelmia.

Näppishemmo6/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:

Kun CD tuli markkinoille laatuun panostettiin ja äänitteet hyviä ja tehty hifi-toistoon. Nykyisten levyjen laatu heikkoa. Dynamiikka huono ja ei stereo-kuvaa. Tarkoitettu kannettaviin laitteisiin ym. Monet ns. remasteroidut levyt pilattu dynamiikaltaan. Siitä voi lukea wikistä vaikka loudness War. Pidän vielä vanhoista vinyyleistäni. Kannet upeita. Harvemmin niitä soitan - ääni tulee yleensä koneelta ja tärkeimmät levyt muutettu flac-formaattiin. mp3 on vähän sama kuin jpg valokuvauksessa. Siitä on poistettu paljon informaatiota, mutta sitä ei juuri huomaa. Jälkikäsittelyyn siitä ei enää ole jos haluaa hyvää laatua. Pakkauksessa hukattua dataa ei saa takaisin. On myös bändejä jotka julkaisevat musiikkinsa vain vinyyleinä.

Tämän päivän poppi minusta tylsää ja kuulostaa koneella tehtyltä. Enempi niitä tuottajan unelmia.

Jep samaa mieltä. Itseänikään ei kiinnosta nykymusiikki juuri näiden seikkojen takia. En jaksa pitkään kuunnella jos musiikki on tasapaksua eikä siinä ole voimakkuuseroja. Tämä loudness war on se mikä lopulta pilasi CD äänitteet.(Paitsi klassisen, ne ovat siltä aika hyvin säästyneet). Muutoin CD olisi ollut tekniikaltaan erinomainen formaatti.

jartar7/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:

Kun CD tuli markkinoille laatuun panostettiin ja äänitteet hyviä ja tehty hifi-toistoon. Nykyisten levyjen laatu heikkoa. Dynamiikka huono ja ei stereo-kuvaa. Tarkoitettu kannettaviin laitteisiin ym. Monet ns. remasteroidut levyt pilattu dynamiikaltaan. Siitä voi lukea wikistä vaikka loudness War. Pidän vielä vanhoista vinyyleistäni. Kannet upeita. Harvemmin niitä soitan - ääni tulee yleensä koneelta ja tärkeimmät levyt muutettu flac-formaattiin. mp3 on vähän sama kuin jpg valokuvauksessa. Siitä on poistettu paljon informaatiota, mutta sitä ei juuri huomaa. Jälkikäsittelyyn siitä ei enää ole jos haluaa hyvää laatua. Pakkauksessa hukattua dataa ei saa takaisin. On myös bändejä jotka julkaisevat musiikkinsa vain vinyyleinä.

Tämän päivän poppi minusta tylsää ja kuulostaa koneella tehtyltä. Enempi niitä tuottajan unelmia.

Jep samaa mieltä. Itseänikään ei kiinnosta nykymusiikki juuri näiden seikkojen takia. En jaksa pitkään kuunnella jos musiikki on tasapaksua eikä siinä ole voimakkuuseroja. Tämä loudness war on se mikä lopulta pilasi CD äänitteet.(Paitsi klassisen, ne ovat siltä aika hyvin säästyneet). Muutoin CD olisi ollut tekniikaltaan erinomainen formaatti.


Juuri teidän laisten henkilöiden takia rokki on kuollut aikoja sitten. Vain vanha musiikki on hyvää ja uutta dissataan aina kuin mahdollista. Syyt uuden musiikin huonoudelle vaan vaihtelevat.

Itse elän nykypäivässä enkä menneessä.

Näppishemmo8/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:

Kun CD tuli markkinoille laatuun panostettiin ja äänitteet hyviä ja tehty hifi-toistoon. Nykyisten levyjen laatu heikkoa. Dynamiikka huono ja ei stereo-kuvaa. Tarkoitettu kannettaviin laitteisiin ym. Monet ns. remasteroidut levyt pilattu dynamiikaltaan. Siitä voi lukea wikistä vaikka loudness War. Pidän vielä vanhoista vinyyleistäni. Kannet upeita. Harvemmin niitä soitan - ääni tulee yleensä koneelta ja tärkeimmät levyt muutettu flac-formaattiin. mp3 on vähän sama kuin jpg valokuvauksessa. Siitä on poistettu paljon informaatiota, mutta sitä ei juuri huomaa. Jälkikäsittelyyn siitä ei enää ole jos haluaa hyvää laatua. Pakkauksessa hukattua dataa ei saa takaisin. On myös bändejä jotka julkaisevat musiikkinsa vain vinyyleinä.

Tämän päivän poppi minusta tylsää ja kuulostaa koneella tehtyltä. Enempi niitä tuottajan unelmia.

Jep samaa mieltä. Itseänikään ei kiinnosta nykymusiikki juuri näiden seikkojen takia. En jaksa pitkään kuunnella jos musiikki on tasapaksua eikä siinä ole voimakkuuseroja. Tämä loudness war on se mikä lopulta pilasi CD äänitteet.(Paitsi klassisen, ne ovat siltä aika hyvin säästyneet). Muutoin CD olisi ollut tekniikaltaan erinomainen formaatti.


Juuri teidän laisten henkilöiden takia rokki on kuollut aikoja sitten. Vain vanha musiikki on hyvää ja uutta dissataan aina kuin mahdollista. Syyt uuden musiikin huonoudelle vaan vaihtelevat.

Itse elän nykypäivässä enkä menneessä.

Mutta ei sitä kehtaa tukea tätä Loudness war ilmiötä vaikka biisi olisi mitenhyvä tahansa. Kyllähän suurinosa nykylaulajista osaa laulaa mutta äänenlaatu pilataan masterointivaiheessa muussiksi ja me hölmöt kuluttajat hyväksymme huonon äänenlaadun.

Näppishemmo9/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:

Kun CD tuli markkinoille laatuun panostettiin ja äänitteet hyviä ja tehty hifi-toistoon. Nykyisten levyjen laatu heikkoa. Dynamiikka huono ja ei stereo-kuvaa. Tarkoitettu kannettaviin laitteisiin ym. Monet ns. remasteroidut levyt pilattu dynamiikaltaan. Siitä voi lukea wikistä vaikka loudness War. Pidän vielä vanhoista vinyyleistäni. Kannet upeita. Harvemmin niitä soitan - ääni tulee yleensä koneelta ja tärkeimmät levyt muutettu flac-formaattiin. mp3 on vähän sama kuin jpg valokuvauksessa. Siitä on poistettu paljon informaatiota, mutta sitä ei juuri huomaa. Jälkikäsittelyyn siitä ei enää ole jos haluaa hyvää laatua. Pakkauksessa hukattua dataa ei saa takaisin. On myös bändejä jotka julkaisevat musiikkinsa vain vinyyleinä.

Tämän päivän poppi minusta tylsää ja kuulostaa koneella tehtyltä. Enempi niitä tuottajan unelmia.

Jep samaa mieltä. Itseänikään ei kiinnosta nykymusiikki juuri näiden seikkojen takia. En jaksa pitkään kuunnella jos musiikki on tasapaksua eikä siinä ole voimakkuuseroja. Tämä loudness war on se mikä lopulta pilasi CD äänitteet.(Paitsi klassisen, ne ovat siltä aika hyvin säästyneet). Muutoin CD olisi ollut tekniikaltaan erinomainen formaatti.


Juuri teidän laisten henkilöiden takia rokki on kuollut aikoja sitten. Vain vanha musiikki on hyvää ja uutta dissataan aina kuin mahdollista. Syyt uuden musiikin huonoudelle vaan vaihtelevat.

Itse elän nykypäivässä enkä menneessä.

Mutta ei sitä kehtaa tukea tätä Loudness war ilmiötä vaikka biisi olisi mitenhyvä tahansa. Kyllähän suurinosa nykylaulajista osaa laulaa mutta äänenlaatu pilataan masterointivaiheessa muussiksi ja me hölmöt kuluttajat hyväksymme huonon äänenlaadun.

Sakarias10/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:


Itse elän nykypäivässä enkä menneessä.


Vanhukset tekevät vielä hyvää ja rosoista musaa.
Mainitaan nyt vaikka Patti Smith Banga,
Leonard Cohen Old Ideas,Van Morrison Roll With the Punches,
J.J. Cale & Eric Clapton The Road to Escondido
levyt.

Kestää toki aikansa, että nykyisistä levyistä löytyy ne klassikot jotka säilyvät. Mainitaan vielä Keith Jarrett - Charlie Haden Jasmine albumi joka kotioloissa tehty.

jartar11/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Näppishemmo:


Mutta ei sitä kehtaa tukea tätä Loudness war ilmiötä vaikka biisi olisi mitenhyvä tahansa. Kyllähän suurinosa nykylaulajista osaa laulaa mutta äänenlaatu pilataan masterointivaiheessa muussiksi ja me hölmöt kuluttajat hyväksymme huonon äänenlaadun.


Onneksi se on vain pelkästään sun tappio kun elät menneessä. Mulla ei ole mitään ongelmaa nauttia loistavasta äänenlaadusta, hienosta lauluäänestä tai upeista sanoista riippumatta siitä minä vuonna äänite on tehty.

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:


Vanhukset tekevät vielä hyvää ja rosoista musaa.
Mainitaan nyt vaikka Patti Smith Banga,
Leonard Cohen Old Ideas,Van Morrison Roll With the Punches,
J.J. Cale & Eric Clapton The Road to Escondido
levyt.

Kestää toki aikansa, että nykyisistä levyistä löytyy ne klassikot jotka säilyvät. Mainitaan vielä Keith Jarrett - Charlie Haden Jasmine albumi joka kotioloissa tehty.

Juurihan minä sanoin, että rokki on kuollut. Sinä todistit väitteen oikeaksi.

Sakarias12/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:


Juurihan minä sanoin, että rokki on kuollut. Sinä todistit väitteen oikeaksi.


Ei rokki ole kuollut ja eikä kuole. Perusrokkia tehdään yhä. Samoin bluesia ym. Voi käydä keikoillakin katsomassa. Uudet lajityypit kuten rap, nyky tanssimusa joka on kamalaa pauketta ja typerästi tehty poppi ei kiinnosta.Hyvää jazzia tehdään myös kuten esim Verneri Pohjola. Pohjoimaalainen jazz hyvin edustettuna esim EMC:n julkaisemissa levyissä. Toivon, että tuollaiset säilyisivät. https://www.ecmrecords.com/catalogue. Paljon hyvää musiikkia.

jartar13/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:


Ei rokki ole kuollut ja eikä kuole. Perusrokkia tehdään yhä. Samoin bluesia ym. Voi käydä keikoillakin katsomassa. Uudet lajityypit kuten rap, nyky tanssimusa joka on kamalaa pauketta ja typerästi tehty poppi ei kiinnosta.Hyvää jazzia tehdään myös kuten esim Verneri Pohjola. Pohjoimaalainen jazz hyvin edustettuna esim EMC:n julkaisemissa levyissä. Toivon, että tuollaiset säilyisivät. https://www.ecmrecords.com/catalogue. Paljon hyvää musiikkia.



Tämäkin ketju osoittaa, että ihmiset kuuntelee mieluummin vanhaa, kuin kuuntelisi uutta. Vain vanhat yhtyeet kun ovat osanneet tehdä musiikkia. Sun mielestä tosin vanhukset osaavat tehdä vielä musiikkia. Toki uutta musiikkia tehdään, mutta samaan aikaan fanitetaan vain vanhaa musiikkia ja isot salit myydään täyteen rokin puolelta vain "vanhusten keikoille". Vaikuttaa siltä, että rokin teko olisi pitänyt lopettaa kahdeksankymmentä luvulla. Ihmiset kun ovat niin kaavoihinsa kangistuneita, etteivät pysty hyväksymään uutta musiikkia.

Rokki on edelleenkin kuollut. Sen voi tarkastaa vaikka Hartwall areaanan keikkalistalta.

Sakarias14/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:


Rokki on edelleenkin kuollut. Sen voi tarkastaa vaikka Hartwall areaanan keikkalistalta.

Musiikki elää ja kuvastaa aikaansa.Punkkia ja vastaavia kapinailmiöitä ei enää ole. Vaihtoehtomusiikilla ei juuri areenoita täytetä. Cheek ja moni muu on kyllä sen tehnyt. Sanoppa joku uusi hyvä rokkibändi?

jartar15/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti Sakarias:


Musiikki elää ja kuvastaa aikaansa.Punkkia ja vastaavia kapinailmiöitä ei enää ole. Vaihtoehtomusiikilla ei juuri areenoita täytetä. Cheek ja moni muu on kyllä sen tehnyt. Sanoppa joku uusi hyvä rokkibändi?


Suomi räppi oli vaihtoehtoista musiikkia. Nyt se on valtavirtaa. Sen sijaan kapinailmiöitä on hyvin vaikea enää tehdä. Niin paljon on tehty tähän päivään mennessä. Yhtenä päivänä kuuntelin Cradle Of Filthia ja yritin miettiä millaisella musiikilla tuon rajat voisi ylittää. En keksinyt mitään.

Minun väite oli, että rokki on kuollut. Olit asiasta eri mieltä, vaikka kokoajan todistat, että sanomani on faktaa. Nyt teet sen kysymällä minulta apuja.

Sakarias16/16

Lainaus, alkuperäisen viestin kirjoitti jartar:

[

Suomi räppi oli vaihtoehtoista musiikkia. Nyt se on valtavirtaa.

Räppi on tosiaan valtavirtaa. Naisartistejakin on paljon. Kaverin kanssa katsottiin Ruisrokin esiintyjälistaa ja räppiä on paljon. Mietittiin ihan pitäiskö puhua räppifestareista. Itse en räpistä välitä. Mutta on niitä perus rokki ja blues bändejä vielä paljon. Soittajat kyllä usein vanhempaa väkeä.

TÄMÄN UUTISEN KOMMENTOINTI ON PÄÄTTYNYT